Kirja-arvostelut

Terälehtien punaa ja krematorion savua


Kätlin Kaldmaa: Rakkauden aakkoset.

Suom. Anniina Ljokkoi.

Savukeidas. 95 s.

Asko Künnap: Yösi ovat luetut.

Suom. Hannu Oittinen.

Savukeidas. 93 s.

Turkulainen Savukeidas-kustantamo on profiloitunut ilahduttavan aktiivisena toimijana nykyrunokäännösten hankalalla sektorilla.

Marginaalikirjallisuutta usein jo kotimaassaan edustavien teosten suomentaminen on tuskin taloudellisesti motivoitua, mutta runousharrastajien näkökulmasta toki mittaamattoman arvokasta toimintaa.

Männä syksynä Savukeitaan käännösrunovalikoima täydentyi muun muassa kahden virolaisen runoilijan teoksilla. Julkaisut onnistuvat, otannan suppeudesta huolimatta, ilmaisemaan jotakin olennaista virolaisen nykyrunouden monihahmotteisuudesta.

Viron kirjallisuuskentän moniottelijan Kätlin Kaldmaan teos Rakkauden aakkoset ammentaa aiheensa rakkauden, kulttuurierojen ja identiteetin yhteen nivoutumisesta. Teoksen monikulttuurisessa todellisuudessa limittyvät kiinnostavalla tavalla toisiinsa perinteinen lihallisesti orientoitunut lemmenloruilu sekä lähihistorian väkivaltaisuuksien ja sotilaallisten selkkausten runtelemat ihmiskohtalot. Teoksen alati ajankohtaisen eetoksen mukaan kyky rakastamiseen yhdistää ihmisiä kulttuuristen ja maantieteellisten rajojen yli.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kiinnostavimmillaan Kaldmaan runous on pitkissä, kerronnallisesti latautuneissa teksteissä. Lyhyemmissä runoissa ote sen sijaan lipsuu. Teoskokonaisuutena kokoelma onkin harmillisen epätasainen julkaisu. Runoilmaisu auraa hetkittäin siksi totunnaisia latuja, ettei tekstiin voi suhtautua oikein muutoin, kuin taskulämpimänä pastissina: "Sinä kosketat salaista sisintäni / ja malttamatta kevättä odotelleet nuput / avaavat punaiset terälehtensä".

Osa kokoelman runoista on kirjoitettu alkujaan englanniksi. Teoksen kääntäjä Annina Ljokkoi on päättänyt, sinänsä perustellusti, olla kääntämättä englanninkielisiä tekstejä suomeksi. Runojen englanti vain tahtoo kirjassa tökkiä kliseistä kuvastoakin pahemmin. Ljokkoin suomennostyö edustaa kautta linjan parempaa kieltä, kuin Käldmaan onnahteleva, sokerihuurrutettu lontoo.

Jos Kaldmaan kokoelma jättääkin aavistuksen valjun jälkimaun, toimii Asko Künnapin tähänastista tuotantoa yksiin kansiin Hannu Oittisen hienoina suomennoksina keräävä tekstivalikoima Yösi ovat luetut kokonaisuutena huomattavasti paremmin. Künnapin runoilmaisusta erityistä tekee siihen olennaisesti liittyvä, kauhuromanttisilla aineksilla leikittelevä kuvitus. Painajaismaisissa kuvissa inhimillistetyt eläinfiguurit käyttävät kuvitteellisia kojeita harvojen ihmishahmojen häilyessä statisteina taustalla.

Itse teksteissä rakkauden ja kuoleman sekä yhteiskunnallisten ja eksistentiaalisten kysymysten rekisterit sotkeutuvat auttamatta toisiinsa. Liioitteleva runokieli tiivistyy kaikessa groteskiudessaan hulvattomiksi, symbolismin perinteestä niin muodon kuin sisällön tasolla ammentaviksi kuviksi: "savu meijerin / ja krematorion piipuista / muodostaa taivaalle kaksi / toisiinsa liittynyttä sydäntä."

Tekstin ja kuvan kiero kihlaus tekee valikoiman runoista poikkeuksellisen voimakastunnelmaisia. Künnapin äkkiväärä lyriikka ponnistaa 1900-luvun taitteen keskieurooppalaisesta ilmaisuperinteestä, mutta pastissinomaisen toisintamisen sijaan taitava runoilija uudistaa tradition ilmaisukeinovalikoimaa paremmin tämän päivän kysymyksenasetteluihin sopivaksi.