TS Kirja

Haanpään jäämistö ei tyhjene

Kirjat

Pentti Haanpää:
Hurja –
muistiinmerkinnät 1940–1954.

Toim. Matti Salminen. Into. 173 s.


Pentti Haanpää:
Kauneuden kirous.

Into. 138 s.

Rajulla nimellä Hurja nyt ilmestyneet muistiinmerkinnät asettuvat jo viidenneksi teokseksi siihen sarjaan, jonka Into-kustantamo on viime vuosina julkaissut Pentti Haanpään elämästä ja tuotannosta. Hänen erilaisia muistiinmerkintöjään on toki ilmestynyt jo aikaisemmillakin vuosikymmenillä, mutta tietokirjailija Matti Salmisen ja Into-kustantamon viime vuosien julkaisut ovat ehdoton kulttuuriteko.

Haanpään (1905–1955) jäämistö hajosi aikoinaan moneen säilytyspaikkaan, eikä ilmeisesti kukaan tiennyt kokonaisuuden kaikista osista. Osa jäämistöstä lienee edelleen tietymättömissä; osa on saattanut jopa kadota tai tulla hävitetyksi. Hurja-valikoima on suurimmaksi osaksi koottu tyttären, Haanpään ainoan jälkeläisen, jäämistöstä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Tuore kokonaisuus rakentuu kirjeistä, muistiinpanoista ja päiväkirjoista. Niistä avautuu kaunistelematon, paikoin jopa hyvinkin raadollinen näkymä piippolalaiseen mielenmaisemaan, joka etsi perimmäistä minuuttaan kahden sodan ja jälleenrakennuksen vuosina. Haanpää oli tuolloin jo erittäin tunnettu kirjailija, joka oli omalla voimallaan raivannut tiensä kotimaisen kirjallisuuden ykköskaartiin.

Hurja viittaa otsikossaan siihen, että Haanpää vietti toisinaan elämää, jota leimasivat runsas alkoholinkäyttö, railakas ja jopa maaninen kortinpeluu sekä ajoittaiset itsetuhoiset ajatukset.

Armottoman rehelliset päivänkohtaiset merkinnät kertovat toisaalta Piippolan arkisesta elämänpiiristä, toisaalta Haanpään kirjallisista töistä, jotka eivät missään vaiheessa jääneet hunningolle. Hämmästyttävä on ennen kaikkea niiden novellien määrä, jonka Haanpää julkaisi lehdissä ja mitä erilaisimmissa kausijulkaisuissa. Hurja sisältää myös kolme Haanpään harvinaista novellia, joista yksi on ennenjulkaisematon.

Turussa toimi toisen maailmansodan jälkivuosina kaksi suomenkielistä kustannusliikettä, joiden muutamat kirjat muistetaan yhä silloin tällöin: Aura ja Kirjokansi.

Mutta oli kolmaskin: Lukumies. Sitä ei juuri kukaan enää nykyisin mainitse.

Vaikka
Kauneuden kirous
ei kuulu Haanpään tuotannon huippuihin, sen julkaiseminen on täysin perusteltua.

Juuri tämän Lukumies-kustantamon pieneen turkulaiseen toimistoon tupsahti 1947 Piippolasta lähetetty paksu kirjekuori, joka sisälsi Pentti Haanpään romaanikäsikirjoituksen Kauneuden kirous. Lukumies ei ottanut sitä kustannusohjelmaansa, eikä sitä hyväksytty julkaistavaksi missään muuallakaan.

Matti Salminen mainitsi Kauneuden kirouksen ohimennen jo mainiossa teoksessaan Pentti Haanpään tarina (2013), ja nyt hän täydentää tietoja esipuheessaan. Pienoisromaanin tekstin löysi toinen Haanpään-tutkija, oululainen Esko Viirret.

Vaikka Kauneuden kirous ei kuulu Haanpään tuotannon huippuihin, sen julkaiseminen on täysin perusteltua. Haanpäällä on laaja lukijakunta, eikä Kauneuden kirous suinkaan ole yhdentekevä teos; hiukan tavanomainen se kylläkin on.

Ongelmaksi osoittautuu, että siirtymät jaksosta toiseen toteutuvat Kauneuden kirouksessa tavoilla, joista puuttuu uskottavuus ja looginen vakuuttavuus. Myöskään henkilökuvat eivät kasva täyteläisiksi siten kuin Haanpäällä yleensä aina tapahtuu jopa vähin vedoin ja piirroin. Ilmaukset jäävät toisinaan vaille sitä kiteytyksen osuvuutta, joka on Haanpään aidolle lauseelle syvästi ominaista.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Jouko Grönholm

Pentti Haanpää (toinen oik.) viihtyi muun muassa korttisakissa. Kuva on kirjasta Hurja.
Pentti Haanpää (toinen oik.) viihtyi muun muassa korttisakissa. Kuva on kirjasta Hurja.

3 poimintaa

Piippolasta
suureen
maailmaan

1 Haanpään jäämistö hajosi aikoinaan moneen säilytyspaikkaan, eikä ilmeisesti kukaan tiennyt kokonaisuuden kaikista osista.

2 Päivänkohtaiset merkinnät kertovat toisaalta Piippolan arkisesta elämänpiiristä, toisaalta Haanpään kirjallisista töistä.

3 Haanpää tarjosi Kauneuden kirousta muun muassa turkulaiselle Lukumies-kustantamolle.