Kirja-arvostelut

Ajallisia, ylikulttuurisia naisenkuvia

KIRJAT

Katariina Vuorinen: Uudenvuodenlaki.

Savukeidas. 93 s.

yväskyläläinen Katariina Vuorinen on jättänyt harvasta julkaisutahdistaan huolimatta vahvasti oman jälkensä 2000-luvun kotimaiseen runouteen. Uudenvuodenlaki on Vuorisen neljäs runokokoelma.

Omassa lukukokemuksessani se on paitsi hänen tasapainoisin myös huipuiltaan hienoin teos. Aiemmasta tuotannosta tutuksi tullut groteski kuvasto liukuu uusimmassa kokoelmassa osaksi muuta tekstiainesta entistä pakottomammin.

Teos rakentuu kahden naisen kasvutarinaksi. Keskeislyyriset rivit kasvavat arkaaisia, lähes myyttisiä kerrostumia. Samanaikaisesti puhujat ovat kokemuksessaan sidottuja konkreettiseen olemiseen, maahan ja omaan kehoonsa.

Vuorinen kuvaa sekä nuoren naisen riemukasta ruumiillisuutta että vanhuuden ja kuoleman vähittäistä lähestymistä tavalla, jonka uskon olevan ylikulttuurinen.

Taitava runoilija rakentaa elämän kipeänkaunista kuvastoa, jossa naiset eivät määrity esimerkiksi aikansa, etnisen taustansa tai yhteiskuntaluokkansa edustajina.

Teoksen fragmentaaristen tapahtumien ja kielen takaa ei tarvitsekaan hahmottaa kokonaisia henkilöitä. Lukija alkaa itse huomaamattaan luoda puhujalle kasvoja ja historiaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Inhimillisen olemisen ajallisuus asettuu teoksen runoissa ristivaloon. Puhujat ovat vääjäämättömästi osana ajallista jatkumoa, mutta kapinoivat katoavaisuuttaan vastaan. Teema kiertyy koskettavasti yhdeksi Uudenvuodenlain pääuomista.

”Ja äkkiä vuorokausi on taas tarpeeksi lämmin / fotosynteesi alkaa alusta, nuoret räjähtävät / täyteen mahlaa ja klorofyllia / […] / ja rinnassa luunapin alla käy valkoinen leimahdus / tiiliseinät avautuvat kuin näkisit / ne viidenkymmenen vuoden päästä”.

Päällimmäiseksi ajatukseksi Vuorisen teoksesta jää ilmaisun ihmeellinen vaivattomuus. Tekstin rytmiin on helppoa heittäytyä, eikä säevyörytyksessä tunnu olevan mitään liikaa.

Lopulta Uudenvuodenlaille hahmottuu selkeä kaari, mutta koko tunneskaalaa liikuttavat kauniit hetket toimivat yhtä tehokkaasti pieninä kerta-annoksina.

Jaakko Mikkola