Kirja-arvostelut

Venäjä alamäessä

Kirja

Roman Sentshin: Jeltyshevit, erään perheen rappio.

Suom. Kirsti Era.

Into. 285 s.

Roman Sentshin (s. 1971) on uuden venäläisen realismin kärkinimi. Uusi realismi liittyy laajempaan venäläisessä kirjallisuudessa 2000-luvulla tapahtuneeseen murrokseen, jossa yhteiskunnalliset muodot kuten dystopiat ovat nousseet pinnalle pitkän tauon jälkeen.

Sentshin pyrkii proosassaan kielelliseen läpinäkyvyyteen, näyttämään lukijalle todellisuuden ”sellaisena kuin se on”. Tässä mielessä hän jatkaa 1800-luvun suurten venäläisten realistien jalanjäljissä. Moskovalaistunut kirjailija on syntynyt Tuvan alueella Siperiassa, ja suurin osa hänen tuotantoaan sijoittuu perinteisten kirjallisuuden kaupunkien Pietarin ja Moskovan ulkopuolelle. Venäjän periferiaan sijoittuu myös kirjailijan nyt suomennettu pääteos Jeltyshevit, erään perheen rappio (Jeltyshevy, 2009).

Romaani kertoo tavallisen neuvostoperheen alamäestä Neuvostoliiton jälkeisessä mullistuksessa, jossa tuttu maailma muuttuu vieraaksi ja yksilön moraali joutuu koetukselle jatkuvan epävarmuuden keskellä. Syy on välinpitämättömän yhteiskunnan hapertuvissa rakenteissa mutta myös henkilöissä itsessään. Romaanissa Jeltyshevien perhe vertautuukin koko Venäjän alennustilaan. Jeltyshevit ovat jälkisosialistiseen kontekstiin sijoitettuja venäläisen kirjallisuuden ”pieniä ihmisiä”, jotka eivät itse kykene vastustamaan tuhoaan: ”Jeltyshev nukkui saamattoman unta sillä hetkellä, kun olisi pitänyt sadun sankarin tavoin valita oikea tie jatkaakseen matkaa. Todellisuudessa se ei ollut hetki vaan muutama rankka ja samalla sekava murroksen vuosi, kuten myöhemmin kävi ilmi.”

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Sentshin korostaa alamäen vähittäisyyttä, yksittäisistä elämänvalinnoista vuosien kuluessa muodostuvaa syiden ja seurausten ketjua, jonka voi hahmottaa vain jälkikäteen. Näkökulma vaihtelee perheen alkoholisoituvan isän, äidin ja vanhemman pojan välillä. Venäläiselle kirjallisuudelle tyypillinen vahva äitihahmo pyrkii viimeiseen asti pitämään kiinni moraalin rippeistä jotta perhe pysyisi pinnalla. Lapset on kuitenkin jo menetetty, ja pojanpoikakin leikkii vieraalla hiekkalaatikolla.

Sentshiniä on kutsuttu uudeksi Tshehoviksi. Jeltysheveissä tshehovilainen perintö näkyy erityisesti näkemyksessä siitä että elämässä vaikeinta on eläminen, toivon näkeminen samanlaisina toistuvien masentavien päivien jonossa – kuten perheen äiti Kolmeen sisareen viitaten toteaa: ”Kuitenkin pitää elää, elää!”

Romaani kuitenkin poikkeaa Tshehovin kerronnasta korostuneessa dokumentaarisuudessaan: se ei pyri esteettiseen täydellisyyteen vaan asettaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden etusijalle. Teoksella onkin selkeitä yhteyksiä 1800-luvun naturalismiin ja sen myöhempiin ilmentymiin venäläisessä kirjallisuudessa. 1960–80-luvun neuvostokirjallisuutta tunteva lukija löytää Sentshinistä yhtymäkohtia maaseutuprosaisteihin ja ekologiseen problematiikkaan.

Sentshinin romaani saa lukijansa ymmärtämään Venäjän nykytilannetta. Jo pelkästään siksi se on 2000-luvun tärkeimpiä venäläisiä kirjoja. Kirsti Eran suomennos on sujuva ja Sanna Turoman jälkipuhe erinomainen.

Tintti Klapuri


3 poimintaa:

Roman Sentshin on uuden venäläisen realismin ykkösnimi

1 Uudeksi Tshehoviksi mainittu Sentshin jatkaa 1800-luvun suurten realistien jalanjäljissä.

2 Jeltyshevit kertoo tavallisen venäläisen perheen tuhosta. Romaanin henkilöt ovat jälkisosialistiseen maailmaan sijoitettuja venäläisen kirjallisuuden ”pieniä ihmisiä”, jotka eivät itse kykene vastustamaan tuhoaan.

3 Sentshinin romaani saa lukijansa ymmärtämään Venäjän nykytilannetta. Jo pelkästään siksi se on 2000-luvun tärkeimpiä venäläisiä kirjoja.