Materian ja merkityksen kortistossa

Venäläisen runoilijan arkistokorteille kirjoittamissa runoissa tarkastellaan kirjoitetun kielen ja merkityksenmuodostumisen välistä monisyistä suhdetta.

Kirjat

Lev Rubinstein: Sankarin ilmestyminen.

Suom. Tomi Huttunen.

Poesia. 353 s.

Neuvostoliittolainen kirjastonhoitaja Lev Rubinstein (s. 1947) alkoi 1970-luvulla kirjoittaa lyriikkaa kirjastojen kortistokorteille. Näiden korttipinkkojen varaan rakentuva tuotannollinen kaari on kantanut pitkälle 2000-luvulle asti.

Tomi Huttusen suomennostyöhön pohjautuva tuhti tekstipaketti Sankarin ilmestyminen esittelee Rubinsteinin ”korttipakkarunoutta” neljältä eri vuosikymmeneltä. Julkaisun loppuun on painettu muutama tekstivalikoimassa lähinnä kuriositeettiarvon saava suppea essee.

Vaihtoehtokulttuurin ja oppositiopolitiikan puolestapuhujana nyky-Venäjällä tunnetun Rubinsteinin runollinen kortistoprojekti hätyyttelee pelkällä olemassaolollaan käsitetaiteellisia ulottuvuuksia. Perustavanlaatuinen kysymys siitä, missä määrin runon ominaisluonne tai ”merkitys” on sidottu ilmaisun aineellisiin olosuhteisiin, kuten käytettyihin kirjasinlajeihin ja paperilaatuun, määrittää tekstivalikoiman lukukokemusta kauttaaltaan.

Sankarin ilmestymisen runous on paitsi syntyhistoriansa, myös ilmaisunsa puitteissa verrattain poikkeuksellista luettavaa. Valikoiman teksteissä kieli ei jähmetä maailmaa paikalleen pysäytyskuvan kaltaisiksi taide-esineiksi, vaan runot ilmaisevat ennemminkin asioiden alituista keskeneräisyyttä, prosessiluonnetta. Rubinsteinin kirjoitus muljahtelee kortista toiseen usein omanlaisensa kerronnallisen jännitteen ajamana, mutta kieli tahtoo jäädä säännöllisesti jumiin johonkin satunnaiselta vaikuttavaan yksityiskohtaan. Tämä etenemisen ja juuttumisen mukaansatempaava dynamiikka on Rubinsteinin runoilmaisun ehdottomia kulmakiviä.

Ilmaisun poikkeuksellinen formaatti ei kuitenkaan hahmotu runoissa itsetarkoituksellisena tai väkinäisenä ratkaisuna. Kirjoituksen ulkopuolinen maailma tulee runoissa läsnäolevaksi tekstien aineellisen erityislaadun raameissa. Yksien kansien väliin painettuna Rubinsteinin kortistolyriikan omalaatuinen todellisuus mieltyy kuin itänaapurin lähihistoriaa halkovaksi kokonaistaideteokseksi, kirjaston arkistokaappiin unohtuneeksi sattumanvaraisten yksityiskohtien päättymättömäksi dokumentaatioksi.

Kielen sävyrikkaan monimuotoisuuden määrittämää tekstimassaa tuleekin herkästi lukeneeksi myös yhteiskunnallisesti painokkaana ilmaisuna. Rubinsteinin runojen polyfoninen luonne mieltyy jo itsessään poliittisena eleenä, virallisten totuuksien rakenteellisena kyseenalaistamisena.

Poesian julkaiseman suomennoslaitoksen graafinen ilme pyrkii toisintamaan kortistokorttien aineelliset raamit kirjan sivuille. Järjestysnumeroilla otsikoitujen tekstien erottaminen toisistaan vaakasuuntaisilla viivoilla toimii lukukokemusta jäsentävänä periaatteena vähän sinne päin.

Ratkaisu tuo kyllä laajaan kokonaisuuteen visuaalista rakennetta ja järjestyksen tuntua. Vaikutelma korttipinkkojen selaamisesta jäi yhtä kaikki omalla kohdallani välittymättä erittäinkin kirjan loppupuolella, kun tekstin asettelu kirjan sivulle muuntui yllättäen paljon aiempaa tiheämmäksi.

Juuri tässä piileekin Rubinsteinin tuotantoa esittelevän julkaisun katkeransuloinen tragedia: kansien väliin painetut, suomennostyön myötä entisestään muokkautuneet versiot korttipakkojen teksteistä edustavat parhaimmillaankin vain kalpeaa toisintoa kortistokorteille käsin kirjoitettujen originaalien aineellisesta todellisuudesta.

Tämä ei sinällään vähennä tekstivalikoiman arvoa, pikemminkin vain alleviivaa Rubinsteinin projektin keskeistä kysymyksenasettelua.

Miikka Laihinen

Lev Rubinstein
Lev Rubinstein

3 poimintaa

Korttipakkarunous lähestyy käsitetaiteellista kysymyksenasettelua

1 Käsitetaiteellinen kysymyksenasettelu runoilmaisun ominaisluonteesta määrittää kauttaaltaan Rubinsteinin kortistorunojen lukukokemusta.

2 Korttipakkarunous mieltyy kuin lähihistoriaa halkovaksi kokonaistaideteokseksi, sattumanvaraisten yksityiskohtien päättymättömäksi dokumentoinniksi.

3 Kansien väliin painetut versiot runoista edustavat parhaimmillaankin vain kalpeaa toisintoa korteille käsin kirjoitettujen tekstien aineellisesta todellisuudesta.