Kirja-arvostelut

Yhden miehen hallitus

Aleksandr Solzhenitsyn tulossa Skandinavian matkaltaan Sveitsiin. Hän tapaa Zürichin asemalla sveitsiläisen asianajajansa Fritz Heebin ja tämän pojan Herbertin (oik.) 27. helmikuuta 1974.
Aleksandr Solzhenitsyn tulossa Skandinavian matkaltaan Sveitsiin. Hän tapaa Zürichin asemalla sveitsiläisen asianajajansa Fritz Heebin ja tämän pojan Herbertin (oik.) 27. helmikuuta 1974.

Kirjat

Erkki Vettenniemi:

Solzhenitsyn –

elämä ja eetos.

Teos. 347 s.

obelin kirjallisuuspalkinnolla kruunattu Aleksandr Solzhenitsyn sai kotimaassaan tyystin toisenlaista huomiota kuin maailmalla. Hän menetti Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hänet karkotettiin maanpakoon.

Kun Solzhenitsyn (1918–2008) palasi Venäjälle 1994, suomalainen historiantutkija Erkki Vettenniemi julkaisi teoksen Toinen hallitus. Otsikko viittasi kuuluisiin sanoihin, jotka sisältyvät nobelistin teokseen Ensimmäinen piiri: ”Suuri kirjailija on maassaan ikään kuin toinen hallitus. Siitä syystä mikään hallitus ei ole milloinkaan pitänyt suurista kirjailijoista, ainoastaan pienistä.”

Kun Vettenniemi nyt, 21 vuotta myöhemmin, on julkaissut huomattavasti laajemman ja seikkaperäisemmän Solzhenitsyn-teoksen, ajatus toisesta hallituksesta läpäisee tarkastelua kautta linjan. Samalla Vettenniemi tuomitsee erittäin terävästi ne poikkipuoliset arviot, jotka ovat kansainvälisessä keskustelussa leimanneet suhtautumista Solzhenitsynin viimeisten vuosien kannanottoihin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Viimeiset vuodet eivät Vettenniemen käsittelyssä jää irralleen koko elämän kestäneestä etsinnästä. Monet vanhan Solzhenitsynin pohdinnat olivat saaneet itunsa vuosikymmeniä aikaisemmin.

Solzhenitsynin ajattelua tulkitessaan Vettenniemi varoo kaavamaisuuksia eikä lankea ensimmäisten mielikuvien sudenkuoppiin. Siksi Solzhenitsyn – elämä ja eetos karttaa rohkeasti pienimpiäkin stereotypioita.

Vettenniemi osoittaa huolellisesti, missä piilee Solzhenitsynin filosofian sisin olemus. Painopiste asettuu eetokseen, moraaliseen vakaumukseen, ja sille Vettenniemi etsii pitkää linjaa koko tuotannosta ja koko elämästä.

Solzhenitsynin uskonnollinen maailma alkoi hahmottua vankileirikokemusten keskellä, kun ateistisen pakkosyötön seuraukset paradoksaalisesti menettivät otettaan. Viimeisellä kaudellaan, paluun jälkeisinä neljänätoista vuotena, Solzhenitsyn tietoisesti omaksui suoranaisen profeetan roolin; sen arvioinnissa on tietysti muitakin mahdollisuuksia kuin Vettenniemen edustama puolusteleva näkemys.

Jos uskonnollinen julistus johtaa siihen, että yltiöpäinen venäläismielisyys alkaa loukata Kaukasian, Keski-Aasian ja Baltian kansojen luovuttamattomia oikeuksia, Solzhenitsynin julistuksessa ei ole mitään hyväksyttävää. Mutta yhtä selvää on, että äärikansallismielisyydestä vapaa ortodoksisuus on jokaisen venäläisen oma ratkaisu.Solzhenitsyn – elämä ja eetos on teos, johon tullaan viittaamaan pitkään venäläisen kirjallisuuden arvioita koskevassa suomalaisessa keskustelussa. Erään nykyisen venäläisen muotikirjailijan letkautus, jonka mukaan Solzhenitsyn on ”kyläkoulun opettaja”, on yksinkertaisesti tahditon ja moukkamainen.On oikeastaan sangen hämmästyttävää, miten pitkään Solzhenitsynin läpimurtoteos Ivan Denisovitshin päivä (1962) säilyy eri tavoin mukana kirjailijan koko tuotantoa arvioitaessa. Huomattavasti laajempiin teoksiin ja teoskokonaisuuksiin verrattuna Ivan Denisovitshin päivä on suhteellisen suppea. Silti siinä kiteytyi niin paljon neuvostojärjestelmän todellisuudesta ja neuvostosensuurin rautaisesta mahdista, että pienoisromaaniin on palattava yhä uudestaan ja uudestaan. Erikoista on muuten sekin, että läpimurtoteos suomennettiin aikoinaan samanaikaisesti kahtena eri käännöksenä.

Pikantti yksityiskohta on, että Solzhenitsyn kirjoitti huomattavan osan Vankileirien saaristoa etelävirolaisella maaseudulla, Tarton läheisyydessä. Hän oli vankeudessa tutustunut virolaiseen kohtalotoveriin ja vieraili ensimmäisen kerran Virossa jo 1963. Kun venäläinen kirjailija oli 1960-luvulla noussut jo melkoiseen maineeseen, vuosien takaa tuttu Arnold Susi tarjosi hänelle rauhallisen kirjoitusmiljöön.

Jouko Grönholm

Erkki Vettenniemi osoittaa, missä piilee Solzhenitsynin filosofian sisin olemus.
Erkki Vettenniemi osoittaa, missä piilee Solzhenitsynin filosofian sisin olemus.

3 poimintaa

Vankileireiltä
yleissivistykseen

1 Aleksandr Solzhenitsyn sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1970.

2 Vankileirien saariston julkaiseminen aloitettiin Ranskassa 1973.

3 Vankileirien saariston sisältämän aineiston tuntemus kuuluu nykyisin yleissivistykseen.