Kirja-arvostelut

Lävitse lyövä kipu

Raisa Jäntin teksti laittaa ajattelemaan ruumiillisuutta.
Raisa Jäntin teksti laittaa ajattelemaan ruumiillisuutta.

Kirjat

Raisa Jäntti:

Läpilyöntikipu

Kaarinan kaupungin runo

kirjat 24/2015. 102 s.

Raisa Jäntin esikoisrunoja inspiroi hollantilaistaiteilija Bas Jan Ader, jonka performanssi päätyi katoamiseen merellä. Osaltaan Jäntin runot käsittelevät Aderin tapauksen aiheuttamia tunteita. Ne havahduttavat runojen minän tunnustelemaan oman ruumiin historiaa.

Ruumista ovat satuttaneet ruoasta kieltäytyminen ja viiltely, hylkäämiset ja kivulias tanssiharrastus. Ruumiin historia on tehty arvista, verestä, oksennuksesta, yksinäisyydestä. Kokemusten traumaattisuus ilmenee teoksen nimessä: läpilyöntikipu tarkoittaa voimakasta kivun kokemista, johon ei mikään auta.

Jäntin runojen käsitteellisyys etäännyttää lukemaan tekstin pintaa ja panee ajattelemaan ruumiillisuutta koskevia asioita. Läpilyöntikipu alkaa ja päättyy kokeellisemmilla osastoilla, joissa hoetaan samaa sanaa tai lausetta, tihennetään fonttia, hyödynnetään tekstin visuaalisuutta sivuasettelussa ja jätetään kirjaimia pois.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Lopussa tekstistä tulee lukukelvotonta. Näin ilmaistaan kenties kokemuksesta kirjoittamisen ongelmallisuutta. Kirjoittamisen prosessuaalisuus näkyy muutenkin Jäntin teoksessa, niin kuin useissa nykyrunoissa. Läpilyöntikivussa esiintyy suomen ohella englanninkielisiä ja erityisesti hollanninkielisiä lauseita. Kirjaan sisältyy myös pieni hollanti–suomi-sanakirja. Toiseen kieleen pyrkiminen voi toimia keinona ymmärtää toisenlaista. Samoin saattaa toimia runouden kieli. Rakastan kirjoittamisen ääntä, teoksessa todetaan. Se on pysyvää ja tarjoaa mahdollisuuden toisenlaiseen tilan kokemiseen.

Raisa Jäntti sai teoksellaan tämänvuotisen Runo-Kaarinan esikoispalkinnon. Palkinto on aiemmin myönnetty muun muassa Jenni Haukiolle, Reetta Niemelälle, Arto Lapille ja Ville-Juhani Sutiselle. Merkittävästä palkinnosta on siis kyse, ja Jäntin esikoinen todistaa vahvasta kirjoittajanotteesta.

Siru Kainulainen