Runoromantiikkaa
ja lempeää anarkiaa

Runous

Koleran runoaltaan
saastuttamistalkoot

Kirjakahvilassa

sunnuntaina 15.11.​

Daniil Kozlovin, alias Susinukke Kosolan, Kolera-kollektiivi on ottanut lyhyen historiansa aikana jalansijaa Turun runoliikkeen perinteiden jatkajana. Kustantamon kokoelmien tyylillinen pääpaino on ollut kapinahengessä sekä rapaisten katujen äänissä ja kuvissa.

Kirjakahvilassa järjestetty Varsinais-Suomen runoviikon klubi-ilta oli nimetty Koleran runoaltaan saastuttamistalkoiksi. Sunnuntai-iltana julkistetut Kalle Talosen, Virpi Vairisen ja Rita Dahlin kokoelmat edustavat kuitenkin kuullun perusteella laajasti kotimaisen nykyrunouden spektriä.

Illan esiintymiset aloittanut Virpi Vairinen ilmoitti ykskantaan, että ääneen lausuminen ei tekisi oikeutta hänen Kuten avata äkisti -esikoiskokoelmansa runoille. Turkulaisdebytantti olikin valmistanut yleisölle sen sijaan ”runokokoelman hissipitchauksen”.

Performanssi liikkui metatasolla, pohtien runouden rakenteita ja lajin yhteiskunnallista asemaa. Vairinen olisi perustelustaan huolimatta voinut koetella rohkeammin nykyrunon esittämisen mahdollisuuksia.

Turkulainen Kalle Talonen oli toinen klubilla esiintyneistä Koleran esikoisrunoilijoista. Toimittajan keskeislyyriset tekstit ja lavamaneerit seurailivat kotikaupungin beat-runouden jatkumoa. Seiniin kirjoitetut -kokoelman runoissa risteävät elämän rujouden ja herkkyyden sävyt sekä modernin isyyden kuvaukset.

Talonen veti runokeikkansa ammattiesiintyjän elkein. Keikan poseeraamisen elkeet kuuluvat nekin turkulaisen katurunouden keinovalikoimaan. Vahvimmillaan debytantti oli kuitenkin lyhyissä, lähes aforistisissa kiteytyksissään ja toisaalta postmodernistisessa vyörytyksessään.

Viimeisenä esiintyneen Juho Kuusen urbaani riimittely ja sanaflow olivat lavarunouden mittarein illan väkevintä antia. Synkät ja henkilökohtaiset aiheet sekä rap- ja spoken word -ilmaisun yhdistäminen nousivat illan selkeäksi kliimaksiksi.

Jaakko Mikkola