Kirja-arvostelut

Elastinen kielikaruselli ylikierroksilla

Timo Harjun toinen teos on Kaikenhymyiset.
Timo Harjun toinen teos on Kaikenhymyiset.

Kirjat

Timo Harju:
Kaikenhymyiset.

Ntamo. 147 s.

Runoilija Timo Harjun esikoiskokoelma Kastelimme heitä runsaasti kahvilla (2009) sai ilmestyessään kosolti ansaittua huomiota. Yhteisötaiteellisista lähtökohdista ponnistanut teos muutti merkittävällä tavalla ainakin allekirjoittaneen käsitystä siitä, miten ja mihin runo voi 2000-luvulla vaikuttaa.

Harjun toinen teos Kaikenhymyiset taas hahmottuu kuin jonkin sortin ekspressiivisen räjähdyksen jäljiltä kokoon parsittuna runsaudensarvena.

Loputtoman monilajinen ja -aiheinen kokoelma yhdistää toisiinsa muun muassa hämmentävän intiimiä tunnustuksellisuutta, sadunomaista kerronnallisuutta, monenmoisia muotokokeiluja ja metatasoja sekä erilaisten kohtaamisten kielellistä anatomiaa auki kirjoittavaa ilmaisua.

Yksi Harjun runouden kulmakivistä on kielen rakenteita pöyhivien uudissanojen vapaakätinen viljely.

Kokemusta kirjoitetaan täysin omilla kierrosluvuillaan surraavaksi uusiokieleksi, ja jälki on paikoin suorastaan hulvatonta. Sana on teoksessa ilahduttavan elastinen olio.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Teoksen runojen lukeminen onkin niin hyvässä kuin pahassa verrattain poikkeuksellinen tapahtuma. Yhtäällä valtoimenaan äännähtelevä ja assosioiva ilmaisu on aivan vastustamatonta.

Toisaalla tekstin muotoihin kahlitsematon vyöry hahmottuu kuin runon tarkkaavaisuushäiriönä, ilmaisullisen fokuksen vajaatoimintana.

Kysymys siitä, miksi juuri nämä tekstit on painettu samojen kansien sisälle, jäikin omassa lukukokemuksessani vaille vastausta. Toisaalta kielen äkkijyrkkiin kontrasteihin hätkähdyttävällä intensiteetillä pureutuva runo on mahdollista mieltää puhtaana lyyrillisenä hauskanpitona.

Harjun kielikarusellissa vatsaa vääntää kyllä kiitettävästi, mutta samalla lukija saa alati pelätä turhan suuritehoisella moottorilla varustetun tekstivimpaimen lopullista leviämistä.

Miikka Laihinen