Kirja-arvostelut

Ranta nimeltä Ruotsi

Kirjat

Jörn Donner: Ruotsi – matkoja vieraassa maassa.

Suom. Kari Koski. WSOY. 272 s.

Kirjailija Jörn Donnerin tuore Ruotsi-kirja ei lähde liikkeelle Tukholmasta. Teoksen ensimmäisiä paikkakuntia ovat Kiiruna, Luulaja ja Haaparanta. Haaparanta kiehtoo Donneria siksi, että sieltä näkee suoraan Suomeen.

On oikeastaan aika yllättävää, että Donnerin valtaisaan tuotantoon on aikaisemmin kuulunut vain yksi Ruotsi-aiheinen teos. 40-vuotiaana hän julkaisi kirjan Matka vieraaseen maahan (1973). Se syntyi tilanteessa, jossa vanha kuningas oli juuri kuollut ja sosiaalidemokraatit saavuttaneet niukan mutta merkittävän vaalivoiton.

Uusi teos on lähes samanniminen; vain otsikon sisältämä sijamuoto on vaihtunut illatiivista inessiiviin. Ruotsi – matkoja vieraassa maassa kartoittaa Donnerin tuntemukset, kun taas on vierähtänyt hiukan yli 40 vuotta ja läntisen naapurimaan leimallisin piirre on maahanmuuttoa ja pakolaisuutta koskeva keskustelu.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Toki Donner on kautta tuotantonsa kirjoittanut Ruotsista tuon tuostakin varsinkin Ingmar Bergmania käsittelevissä monilukuisissa teksteissään. Bergman on uutuudessakin esillä eri puolilla teosta ja varsinkin loppupuolen luvussa, joka keskittyy nimenomaan häneen; Visby- ja Gotlanti-jakso on muutenkin koko teoksen hienoimpia.

Donnerille ei ole olemassakaan ruotsalaista kollektiivisena käsitteenä. Ruotsi monimuotoisuutena on kokonaan toinen juttu. Suomenruotsalainen tarkkailija muistuttaa, että tie kuninkaallisista palatseista romanien hökkeleihin on pitkä eikä kuitenkaan ole. Kaiken kaikkiaan se on tarina köyhästä Ruotsista ja maastamuuttajien Ruotsista, joka omalla työllään ja kekseliäisyydellään kehittyi nykyiseksi Ruotsiksi säilyttäen kuninkaalliset käyntikorttinaan.

Eri puolilta Eurooppaa tulleet maahanmuuttajat auttoivat puolestaan jalostamaan Ruotsin luonnonvaroja jo varhaisessa vaiheessa. Silti kaiken perustana oli työ, kehnosti palkattuna ja surkeissa olosuhteissa, sekä työväenluokan orastava radikalisoituminen. Puhutussa kielessä Donner kuulee edelleenkin jäänteitä luokkayhteiskunnasta.

Donnerille ei ole olemassakaan ruotsalaista kollektiivisena käsitteenä.

Puhutussa kielessä
Donner kuulee edelleenkin jäänteitä luokkayhteiskunnasta.
Uutuudessa piilee samaa tenhovoimaa kuin Donnerin kenties parhaassa matkakirjassa Berliini – arkea ja uhkaa (1958), jonka uusimmat painokset on julkaistu napakammalla nimellä Berliini-raportti. Omaa luokkaansa on myös Siperia-raportti Isän jalanjäljillä (2006).

Kirjallisten rakenteiden taitajana Donner on punonut uuteen Ruotsi-teokseensa pikantin juonteen, josta kasvaa koko teoksen vaihtelevia aineksia koossa pitävä henkilökohtainen side. Häneen on yllättäen ottanut yhteyttä useiden vuosikymmenten takainen rakastettu, jonka kanssa hän aloittaa kaikkien uusien Ruotsi-vaikutelmiensa keskellä sähköpostien vaihdon.

Lukijan kannalta on aivan epäolennaista, onko tämä entinen naisystävä totta vai sepitettä. Henkilöhahmo kasvaa joka tapauksessa Donnerin tuoreiden mietteiden kiintopisteeksi ja jäsentäjäksi maailmassa, josta erittäin monet vanhat tutut ovat jo vaipuneet manan majoille.

Mutta Skype-yhteyteen Donner ei suostu. ”En halua, että minut nähdään”, hän tähdentää.

Toteamus virittää hykerryttävän mielleyhtymän: 60 kirjaa ja 20 elokuvaa – näkymätön Donner!

Jouko Grönholm


Fakta

Jörn Donner

Syntynyt Helsingissä 1933.Elokuvaohjaaja, kirjailija, kriitikko, esseisti ja kolumnisti.Sai kirjallisuuden Finlandia-palkinnon 1986 romaanillaan Isä ja poika.Julkaissut yli 60 kirjaa; ohjannut ja tuottanut noin 20 elokuvaa.Työskennellyt muun muassa Ruotsin filmi-instituutin toimitusjohtajana seka Suomessa kansanedustajana ja ulkoasiainneuvoksena; Suomen pääkonsuli Los Angelesissa 1995–1996.Valtion taiteilijapalkinto 2008 kulttuurin eri osa-alueiden ja koko taiteen kentän hyväksi tehdystä työstä.