TS Kirja

Värikylläisen runomantereen polyfoniaa

Kirjat

Korallia ja suolakiteitä.

Afrikkalaisen runouden antologia. Koonnut ja suomentanut Katriina Ranne. Poesia. 325 s.

Käännöskirjallisuuden alavireisestä nykytilasta Suomessa kertoo paljon jo se, että jokaiseen vähänkin kunnianhimoisempaan suomennosprojektiin suhtaudutaan kritiikeissä herkästi ”kulttuuritekona”. Kun kustannusalan vipuvoimaisimmat toimijat painottavat käännösjulkaisulistoillaan ensisijaisesti menevää kertakäyttöproosaa, alkaa satunnainen, parhaimmillaan puolivuosittain ilmestyvä runokäännös tuntua kieltämättä varsinaiselta kielten ja kulttuurien kulinaristiselta juhlalta.

Suhteellisuudentajun nimissä vältettäköön siis turhia ylisanoja osuuskunta Poesian painouunista putkahtaneen afrikkalaisen runouden antologian äärellä. Katriina Ranteen kokoama ja kääntämä Korallia ja suolakiteitä saa yhtä kaikki kyynisemmänkin runonystävän heltymään poikkeuksellisen lavean tarjontansa äärellä.

Afrikassa kirjoitettua runoutta ei suomeksi ole juuri ollut saatavilla, ja Ranteen kokoama järkäle paikkaa tätä aukkoa osapuilleen niin hyvin, kuin se vain yhden niteen puitteissa on mahdollista tehdä

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Liki sadan runoilijan teksteistä koostettu antologia on kaikkinensa suorastaan häkellyttävän väri- ja yltäkylläinen julkaisu. Valikoiman runojen fokus vaihtelee kuvallisen luontomystiikan, vitalistisen rakkausrunouden, identiteettikysymysten, sorron ja epätasa-arvon raastavan ilmaisun sekä filosofisten ja eksistentiaalisten teemojen välillä.

Elonkulun ilonaiheet ja kipupisteet tasapainottavat ja kontrastoivat teksteissä toisiaan, vaikka varsinkin kirjan loppua kohden kärsimyksen ja epäoikeudenmukaisuuden kuvasto vyöryy verrattain voimakkaana lukijan yli.

Suomentaja Ranteen ratkaisu järjestää antologian runomateriaali esimerkiksi erilaisten maantieteellisten tai historiallisten rajausten sijaan aiheperusteisesti on laajan tekstivalikoiman äärellä tervetullut ratkaisu. Runojen ryhmittely teemoittain mahdollistaa julkaisun tarkastelun itsenäisenä, dramaattisen kaaren varaan rakentuvana kokonaisuutena.

Samalla runovalikoiman rakenneratkaisu alleviivaa myös antologiamuodon polyfonista perusluonnetta; paperille tahrautunut ihmisenä olemisen kokemus on alati erityistä, ainutkertaista ja jakamatonta pääomaa, vaikka tekstien varsinaiset aiheet pulppuaisivatkin kollektiivisista lähteistä.

Niteen viimeisille sivuille on painettu kohtalaisen kattavat tiedot runojen kirjoittajista. Kunkin runon yhteyteen liitetty, edes summittainen tieto tekstin kirjoitus- tai julkaisuajankohdasta olisi viitekehyksen nimissä ollut kuitenkin tervetullut lisä antologian kompositioon. Tällaisenaan kirjan lukeminen äityy ajoittain edestakaiseksi selailuksi. Tämä voi tietysti sopia joidenkin lukijoiden pirtaan, mutta itse koin jatkuvan lehteilyn vaateen lähinnä runojen upottavaan todellisuuteen tunkeutuvana häiriötekijänä.

Katriina Ranteen laaja, asiantuntemusta henkivä esipuhe sen sijaan ansaitsee erityismaininnan. Monelle lukijalle epäilemättä vieras runomanner kirjoitetaan alustuksessa monta pykälää tutummaksi ilman turhaa teoreettista painolastia tai toisaalta itse lukutapahtuman tyhjäksi tekevää liiallista esitulkintaa.

Miikka Laihinen