Sairaan kauniita runoja Berliinin rososta

Ville Hytönen: Helvetinjumalankone. Siltala. 61 s.

Ville Hytönen aloitti kirjailijanuransa lähes vuosikymmen sitten Kuolema Euroopassa -kokoelmalla. Esikoinen käynnisti Eurooppa-trilogian, jossa tuhatkasvo beat-kulkija suodattaa runorytmiä vanhan mantereen rososta. Tänä syksynä julkaistu Helvetinjumalankone täydentää sarjan.

Hytösen uuden teoksen tapahtumaympäristönä on maanosan trendikkäin metropoli, Berliini. Pakollisten nähtävyyksien ja virkeän vaihtoehtokulttuurin bongaamisen sijasta teoksen runopuhe vie murhaajan tajuntaan ja Saksan väkivaltaiseen lähihistoriaan.

Runojen tarkentumattoman puhujahahmon asennonvaihdokset ovat yhdistelmä Kuolema Euroopassa -teoksen keskeislyyristä havainnointia ja Hytösen edellisen teoksen, Sotaraamatun makaaberia roolirunoutta.

Kirjailija-kustantajan lukeneisuus muovautuu omaleimaiseksi lyriikaksi kirja kirjalta vilpittömämmin. Hytönen flirttailee esimerkiksi 1900-luvun alun avantgarden traditioiden kanssa.

Toisinaan teksti on kuin modernistista saksalaista proosaa runomuotoon aseteltuna. Useimmiten kokoelma jatkaa suoraan beatrunouden jatkumoa.

tykittää kokoelmassaan yksityiskohtia, nimiä ja anekdootteja. Runot sisältävät lukemattomia viittauksia saksalaisen kirjallisuuden klassikoihin, historiallisiin henkilöihin ja ikonisiin paikkoihin.

Ilman auttavaa Saksan lähihistorian tuntemusta lukukokemuksesta taitaisi kadota jotakin.

Takakannessa lukijaa katsovat suurimpina Erich Honeckerin kasvot ja itse tekstissä erottuu ohimennen esimerkiksi Rosa Luxemburgia äärirajoiltaan muistuttava hahmo.

Runoissa on siellä täällä vavahduttavia rinnastuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka Hytönen on uskoakseni rakentanut aivan tarkoituksella. Wannsee muistetaan hiekkarannoistaan, mutta myös murheellisesta, ”juutalaiskysymystä” puineesta konferenssista. Austerlitz on tunnettu paitsi W. G. Sebaldin romaanista myös 1800-luvun suurtaistelusta.Tekstissä on kesyttämätöntä vyörytystä ja vahvojen kuvien ylenpalttisuutta, aivan kuten Kuolema Euroopassa -esikoisessa. Helvetinjumalankone myös uusintaa varhaisteoksen kuvallisuutta.

Debyytin pateettisuuteen Hytönen ei onneksi enää sorru.

kuvituksena oli Hytösen matkalla ottamia valokuvia. Uutukaisen kuvat ovat tarttuneet tekijän matkaan Berliinin kaduilta ja roskiksista. Menetelmä muistuttaa teoksen runojen rakentumista. Puhuja kerää Berliinin, Saksan ja Euroopan historian ja nykyhetken moninaisuutta mosaiikiksi, joka taittaa jokaiselle lukijalle erilaisia sävyjä.

Vuosikymmenen julkaisuhistoriansa aikana Ville Hytönen on lorutellut lastenkirjailijana, saatellut Anna Halmkrona -pseudonyyminsä hautaan ja laatinut pohjoisen maan puhetta komeasti kumisevan Sotaraamattu-teoksen. Hän on jo todistanut, että ei ole runoilijana ja kirjailijana samaa toistava yhden tempun beat-renttu.

Helvetinjumalankone on sinänsä kiinnostavista metakertomuksistaan huolimatta ennen kaikkea tyylillisillä ansioillaan seisovaa runoutta. Uutukainen ei järisytä aivan yhtä vahvasti kuin Sotaraamattu, mutta trilogiassaan se tulee olemaan parhaiten aikaa kestävä osa.

JAAKKO MIKKOLA