Kirja-arvostelut

Sopivaa pakkolukemista pojille

Timo Parvela & Bjørn Sortland: Kepler62. Kirja yksi: Kutsu. Kuvitus Pasi Pitkänen. WSOY 2015. 121 s.

lienee Suomen menestyneimpiä lastenkirjailijoita. Parvela tunnetaan muuan muassa Ella-kirjoistaan. Nyt Parvela on lyönyt hynttyyt yhteen norjalaisen Bjørn Sortlandin ja Pasi Pitkäsen kanssa. Parvela ja Sortland vastaavat itse tarinasta, Pitkänen kuvittamisesta.

Kirjan päähenkilöinä seikkailee kaksi veljestä; 13-vuotias Ari ja tämän pikkuveli Jani. Yhteistä isää pojilla ei ole ja äitikin on jossain liesussa.

Pojat saavat käsiinsä mystisen tietokonepelin, jonka nimi Kepler62 ei ole tavanomaisimmasta päästä. Sen verran tulevaisuudessa pojat peliään pelaavat, että konsolina toimii Play Stationin kymmenes versio.

Itse peliä ei ole kukaan läpäissyt ja huhujen mukaan pelistä löytyy salainen taso.

scifi-genren lainalaisuuksia aina tuntemattomasta uhasta dystooppiseen yhteiskuntamalliin saakka. Luonnonvarojen hyväksikäyttö ja ilmastonmuutoksen ongelmat voidaan lukea tekijöiden ekokriittisiksi kannanotoiksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Löytöretkiestetiikka ja hyperteknologiset valvontakomissioiden virkaa toimittavat helikamerat luovat tarinaan sopivaa gibsonmaista vainoharhaa.

Yhteishallituksen käsikassaroina toimivat lapsilääkärit sun muut toisintavat ajatusta autoritäärisestä kontrollista, jossa lapsuuden leikeille, mielikuvitukselle ja kokeilunhalulle ei jää tilaa.

ei Kepler-sarjan ensimmäinen osa ole, jossain kohdin hieman nihilistinenkin. Silti se on kiinnostava ja siitä löytyy laajempia rakenteita kuin pelkästään minäkeskeistä kokemusmaailmaa hahmottavista lastenkirjoista.

Poikien lukemisesta huolta kantavien tahojen kannattaisi tarttua Kepler62-sarjaan. Sen voisi kuvitella onnistuneeksi kokeiluksi kouluissa niin sanotun pakkolukemisen saralla.