Persoonallinen personal trainer

Roope Lipasti: Linnan juhlat. Atena. 283 s.

Ahkerasti romaaneissaan ja kolumneissaan suomalaisten merkillisyyksistä kirjoittanut Roope Lipasti on tarttunut uudessa teoksessaan ilmiöön, joka jaksaa kummastuttaa ulkomailla: miksi ihmeessä täällä halutaan juhlia itsenäisyyspäivää katsomalla telkkarista tuntitolkulla kättelyä?

Linnan juhlat esittelee ihan tavallisen Hannun, nelikymppisen perheenisän, jolla on sama unelma kuin muillakin, päästä presidentinlinnaan itsenäisyyspäivänä. Miehen turvallinen maailma kuitenkin romahtaa äkkirysäyksellä ympäriltä ja elämä ajautuu umpikujaan, kun vaimo ottaa ja lähtee. Kaikki on menetetty.

Viime hetkellä apuun lennähtää suojelusenkeli reilun satakiloisen Mikon muodossa. Alkaa varsin persoonallisen personal trainerin johtama pelastusoperaatio, jonka päämääränä on saada kutsu linnan juhliin ja Maria takaisin.

Lipastin tekstiä on helppo lähestyä, henkilöihin samastua ja pieniin, ympäriinsä upotettuihin arjen lohkaisuihin yhtyä. Kyllä, kaikki julkisuus tuntuu olevan hyvää julkisuutta ja litran juomapullot on saatava takaisin.

Taika piilee kuitenkin vitsin ja vakavamman viestin yhdistämisessä. Siinä välissä ihminen vasta asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa, ja sen Lipasti hallitsee niin tahtoessaan hyvin.

Tarkkanäköisyydestään huolimatta Lipasti on aina korrekti, hyväntuulinen ja positiivinen, ilkeänäkin.

Vaikka Lipastin miesten ja naisten tyypittely on hauskaa, pidän erityisesti siitä, miten molemmat entiset puolisot ovat yleisten ominaisuuksiensa lisäksi kunnollisia yksilöitä. Hannun ja Marian eronjälkeisen elämän seuraaminen rinnatusten toimii hienosti. Kummallakin on tähtäimessä uusi yritys onneen ja keinotkin sen saavuttamiseksi ovat ajoittain hykerryttävän lähellä toisiaan.

Joskus tarina silti vie turhan pitkälle mukanaan sinne vitsin puolelle. Silloin mennään Mikon ja Hannun matkassa kohti puisevampaa yhteiskunnallista satiiria, joka muistuttaa Lipastin aiemmista teoksista tutun hahmon, kunnon virkamies Virtasen toilailuja EU-byrokratian rattaissa. Vähempikin riittäisi, varsinkin lopussa.

Sen sijaan Linnan juhlien kokonaisrakenteesta pidän taas hyvin paljon. Teos on hallitun pirstaleinen erilaisine tekstikatkelmineen. Alusta asti tuntuu, että nämä eteen sirotellut langanpätkät solmitaan vielä matkan varrella yhteen – ja näin käy.

Myös tekstin runsaita aukkoja Lipasti hyödyntää taitavasti.

Suomalaiset ovat hyvin paradoksaalista kansaa: ihmiset keskittyvät nykyään itseensä ja palkkaavat personal trainereita enemmän kuin koskaan, ja silti elämänhallinta karkaa käsistä.

Hulluuden ja täysjärkisyyden välinen raja on lopulta hyvin ohut ja ulkopuolisista toisinaan jopa näkymätön, muistuttaa Lipasti. Eipä tuosta voi olla kuin samaa mieltä.

MARI VIERTOLA

Tarkkanäköisyydestään huolimatta Roope Lipasti on aina korrekti, hyväntuulinen ja positiivinen, ilkeänäkin.
Tarkkanäköisyydestään huolimatta Roope Lipasti on aina korrekti, hyväntuulinen ja positiivinen, ilkeänäkin.
Tarkkanäköisyydestään huolimatta Roope Lipasti on aina korrekti, hyväntuulinen ja positiivinen, ilkeänäkin.
Tarkkanäköisyydestään huolimatta Roope Lipasti on aina korrekti, hyväntuulinen ja positiivinen, ilkeänäkin.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.