Kirja-arvostelut

Puhtaiden impressioiden runoutta

Jonimatti Joutsijärvi
Jonimatti Joutsijärvi

Jonimatti Joutsijärvi: Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy. Poesia. 95 s.

Runoilija ja performanssitaiteilija Jonimatti Joutsijärvi toistaa kaikessa taiteessaan vahvan tunnistettavasti tiedon, kehollisuuden ja subjektiuden teemoja. Uusi runokokoelma Ohjattua kerhotoimintaa niille joiden sydämessä läikkyy on jälleen ilmaisultaan tiivistä kokemuksen ja omanruumiillisuuden pohdintaa.

Joutsijärven poetiikan voisi ajatella kiteytyvän kokoelman sivulla 39: ”Hyvä olla. / Hyvä unohtaa päämäärät, kirjoittaa vain”. Saaren kartanon residenssitaiteilijanakin toiminut mies luottaa lyriikassaan puhtaisiin impressioihin ja vastaanottaa asiat sellaisina kuin ne näyttäytyvät.

Kokoelman puhuja kurottaa paikoitellen kohti mystiseksi jäävää ”sinää”, joka ei saa teoksessa sen tarkempia määreitä. Onko tämä vaille nimeä jäävä hahmo toinen ihminen, kokoelmassa vilahtelevat eläinhahmot vai ehkä tekstin kasvoton vastaanottaja – se jää lukijan ratkaistavaksi ja itse koettavaksi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Joutsijärven runoilmaisun tiheys ja kielen nöyristelemätön monipuolisuus haastavat kokeneenkin lukijan. Teos vaatii oikeanlaista alttiutta edetä hitaasti arkipäiväisen puheen rekistereistä syvemmälle kielen ja kokemuksen kerroksiin.

Vaikka puhujan sisäisen maailman kuvaus onkin paikoitellen tikkuista tekstiä, tuo tuttu ulkoinen tapahtumaympäristö runoihin sentään hieman avaruutta kulkua helpottamaan. Kokoelman proosarunojen riveillä pilkistää siellä täällä muistoja herättäviä maisemia Turun kaduilta.

Teos käsittelee vaikeita ja kirjallisiakin teemoja, jotka eivät kaikkien tekijöiden käsissä taivu nautittavaksi, ilmaisukeinonsa perustelevaksi lyriikaksi. Joutsijärvi onnistuu luomaan levottomuutta herättävää tekstiä, joka on ajoittain liiankin sisäänpäin kääntynyttä, mutta yhtä kaikki oman paikkansa lunastavaa.

Tekijän aiemmassa tuotannossa läsnäolleet henkisyyden teemat pilkahtelevat paikoitellen esiin myös uutuusteoksen riveiltä. Puhujan etsintä ei ole luonteeltaan hengellistä. Subjekti pyrkii havahtumaan vastavuoroiseen sinä-minä-suhteeseen kaiken olevaisen kanssa ja kehittämään läsnäoloaan äärimmilleen.