Kirja-arvostelut

Minän hallittu jaakobinpaini

Katja Seutu: Minä olen hänen asuinsijansa. Sanasato. 50 s.

Vilpitön hämmennys oli allekirjoittaneen ihka ensimmäinen vaikutelma kirjallisuudentutkijana aiemmin ansioituneen Katja Seudun esikoisrunokokoelman äärellä. Minä olen hänen asuinsijansa kun rakentuu ulkoasuaan myöten suoraan 1950-luvulta kumpuavan estetiikan varaan.

Tyylipastissista puhuminen tekisi silti vääryyttä Seudun tekstiä kohtaan; kokoelman runojoukko muodostaa siksi hallitun kokonaisuuden, että tosissaan tällainen aikamatka on ilmeisesti otettava.

Hallitun vähäeleinen, kielen kuvallisuudesta ammentava ja pääosin keskeislyyristä minä-näkökulmaa hyödyntävä runoilmaisu hahmottuu jo ensilukemalta teknisesti vaikuttavana. Tekstin liki kliinisen viileä, kosiskelematon yleissävy saa tukea tiukkasäkeisestä muotopolitiikasta.

Ei Seutu toki tyylillisten esikuviensa kanssa yksin ole, päinvastoin. Lyriikan 50-lukulaisen modernismin vaikutushistorian voi tulkita kytevän suomalaisen nykyrunouden tyylikentällä yhäti joltisenkin voimakkaana. Niin puhdasoppisen modernistista runoa, kuin mitä Minä olen hänen asuinsijansa edustaa, en silti itse muista kohdanneeni ainakaan viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Itse kuulun lukijana siihen kuva-allergiseen sukupolveen, joka suhtautuu modernistisen runoilmaisun tyylikonventoihin ensisijaisesti menneen maailman esteettisinä ilmiönä. Keskeiseksi kysymykseksi kokoelman kohdalla muodostuukin se, onnistuuko runo ilmaisemaan traditiotietoisen poetiikkansa välityksellä myös jonkinlaista nykyperspektiivistä relevanttina hahmottuvaa sisältöä.

Seudun esikoisteos kirjoittaa uusiksi lyyrisen minän asemaa runon puhuvana keskipisteenä. Kokoelman tekstit murtavat minää ulos itseriittoisesta norsunluutornistaan, runojen keskeinen jännite kehittyy sisäistä epäsuhtaansa ruotivan käsitteellisen puhujan ympärille: ”niin kovaa jokin huutaa,/ kiertolainen, lupaa kysymättä/ elää minussa./ Minä olen hänen asuinsijansa.”

Ilmaisun teoreettis-filosofinen taustavire niveltyy aihetasolla yhteen arkisemman, synkkätunnelmaisen kokemus- ja havaintosäkeen kanssa. Teos hahmottuu pohjimmiltaan kriisin ja murroksen lyriikkana, minän hitaana, prosessuaalisena avautumisena kohti toiseuden tunnistamista ja hyväksymistä.

Erityisesti runon rytmin näkökulmasta Seutu kirjoittaa aivan tavattoman hienosti. Tiivis, riisuttu säe saa rytmistä sävykkyyttä paitsi ajoittain proosamuodoksi rikkoutuvan muuntautumiskykynsä, myös hallitun toiston luoman liikkeen tunnun myötä: ”painu polvillesi ja katso miten päivä loppuu/ ja uusi alkaa, loppuu ja varjot pitenevät, loppuu/ ja alkaa uusi aamu // katso alun ja lopun läike, se heijastuu lehdiltäkin/ jotka vuoroin taipuvat, jännittyvät”.

Rytmiset jännitteet saavat vastakaikua runojen temaattisesta jännitteisyydestä. Minäpuhujan jaakobinpaini riittää – juuri ja juuri – sivumäärällisesti suppean, mutta kokonaisvaltaisessa tiheydessään nautinnollisen hidaslukuisen teoskokonaisuuden punaiseksi langaksi.

Runoilmaisun muotokielen ajanmukaisuudesta voi tietysti olla montaa mieltä. Erilaisten runousoppien tasa-arvoisuuden juhliminen kuuluu kriitikon työnkuvaan, mutta se, onnistuuko Seudun poetiikka vastaamaan enää tämän päivän ongelmiin, jäi omassa lukukokemuksessani lopulta kiistanalaiseksi kysymykseksi.

Yksilön epävarmuuden ja ristiriitaisuuden hyväksymisestä puhuva teos perustelee yhtä kaikki tukevasti paikkansa maailmassa, jossa merkittävä osa ihmisistä, ylintä valtiojohtoa myöten, kuluttaa kaiken liikenevän aikansa mahdollisimman eheän julkisen minäkilven kiillottamiseen sosiaalisen kuvamedian digitaalikuolan tahraamilla foorumeilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Haluatko käyttää

Osallistuaksesi keskusteluihin ole hyvä ja kirjaudu TS-tunnuksillasi

Olet kirjautuneena yritystunnuksella. Yritystunnuksella ei voi osallistua keskusteluihin.
Aloita keskustelu tästä jutusta
Viesti

Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Uudet näkökulmat keskustelussa vievät asioita eteenpäin. Siksi Turun Sanomat kannustaa verkkosivuillaan aktiiviseen ja rakentavaan keskusteluun.

Verkkokeskusteluun osallistuminen edellyttää rekisteröitymistä (jonka pääset tekemään tästä). Rekisteröityminen ei edellytä lehden tilaamista.

Keskusteluun voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Suosittelemme oman nimen käyttöä, sillä on arvokasta seistä mielipiteidensä takana. Ole kriittisenäkin kohtelias ja kunnioita muita. Epäasiallinen käytös estää osallistumisen keskusteluun.

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä, ja julkaisusta päättää toimitus. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda äläkä kiroile.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta. Tekstin yhteyteen voi liittää teemaan liittyviä asiallisia linkkejä, jotka toimitus tarkistaa ennalta. Mainoksia emme julkaise.

Verkon keskustelut ovat osa Turun Sanomien sisältöä, josta olemme vastuussa. Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.