Jyrki Vainosen uusin jättää jälkeensä puistattavan kuvan

Ihmismielen
ajoveneessä

•  Jyrki Vainonen: Tornit. Tammi 2009. 239s.

Ihminen elää myös uniensa kautta. Harvoin omat unet ovat mielenkiinnottomia, vaikka niitä aina ei enemmälti muistelisikaan. Toisten unet taas harvoin kiinnostavat, koska meillä ei ole kokemusperäistä pääsyä identtisiin kuvamaailmoihin. Siksi näkemättömien unien sijaan sadut ja tarinat kiehtovat enemmän.

Mikään ei kuitenkaan estä keksimästä unia ja kertomasta niitä edelleen, jolloin ne liikkuvat surrealistisessa, yhteisesti jakokelpoisessa maailmassa. Näin toimii Jyrki Vainonen uusimmassa romaanissaan Tornit. Siinä päähenkilö Henrik siirtyy paikasta toiseen universumissa, joka on etäinen lähisukulainen Leena Krohnin kirjojen fantasiamaailmoille.

Henrik hamuaa ryhtyä näkijäksi. Tornien viitekertomuksessa suuren tulvan aiheuttama virta vie hänet lähikaukaiseen tuntemattomuuteen. Alkusivuista lähtien realismi katoaa kauas joenpolvien taa. Henrikin lautta käyttäytyy ajopuun lailla, vaikka päähenkilö loihee muuta olettamaan.

Hämyä ja usvaa

Vaikka teosta voisi välillä vertailla varsinaisiin juonikertomuksiin, on syytä unohtaa sisäisen logiikan vaateet. Aika ja paikka ovat tässä romaanissa irrelevantteja määreitä. Unenomainen tunnelma luo hämyä ja usvaa tapahtumien ylle. Luomisprosessinsa kautta kirjailija on keskittynyt eeppiseen kuvaukseen, eikä jännite pysy yllä.

Alkupuolella tärkeää on Henrikin suhde kuolleeseen äitiinsä, jonka holhoava ote siirtyy tulvan myötä mystiseen Leandraan. Tämä jää hyvin ohuesti kuvatuksi, lähes turhaksi hahmoksi, ja vain Leandran suhde kaloihin jaksaa kiinnostaa rahtua enemmän.

Sen sijaan Henrikin naiskaipuu ja piilotasolla jopa perverssi suhde sisareen lyövät toisilleen kättä. On kuin Henrik kokisi kaikki naiset yhtenä; vain äiti on eri maata.

Sielt ain noustaan

Tärkeä elementti teoksen kiinnostavuudelle tarjotaan seksin välityksellä. Geenimuunnelmien kautta Vainonen avartaa vapaan seksin jokamiehen ja -naisen ulottuville. Mutta samalla kirjailija tarjoilee myös dystopian, sillä mitäpä muuta amorit, ihmisen kaltaiset seksilelut ovat kuin pitkälle vietyä rakkaudettomuutta?

Eikä kaukana myöskään ole ajatus, jonka jo Kazuo Ishiguro tarjoili teoksessaan Ole luonani aina. Siinä klooni-ihmisiä kasvatettiin lääketieteellisiä tarkoitusperiä varten. Kun mauri on tehtävänsä tehnyt, maurin kohtalo kaikkien tornien juurella tiedetään.

Sana Vainosella on hallussaan, mutta silti Tornit jättää jälkeensä puistattavan kuvan. Se lienee kirjailijan tarkoituskin, mutta jonnekin maanäärien päähän on häneltä unohtunut katharsis. Tornit on paitsi synkkä myös synkeä teos.

Kirjan suljettuaan voi todeta unen loppuneen. Koittakoon uusi päivä.

Erkki Kanerva

Jyrki Vainonen kirjoittaa unenomaista proosaa,  joka tällä kertaa  lähestyy painajaista.
Jyrki Vainonen kirjoittaa unenomaista proosaa, joka tällä kertaa lähestyy painajaista.