Juna kulkee taas

• Antti Tuuri: Suuri viljajuna Siperiasta. Kustannus HD 2009. 203 s.

Kolme vuotta sitten ilmestyi kirjailija Antti Tuurin teos Suuri asejuna Pietarista. Siinä Rahjan veljesten johdolla punaiset hakevat aseita taistellakseen kenraali Mannerheimin valkoista armeijaa vastaan ja turvatakseen kapinan onnistumisen. Suuri viljajuna Siperiasta jatkaa itsenäistä tarinaa samalla kaavalla.

Vladimir Iljitsh Lenin on luvannut, että suomalaiset saavat hakea Omskista viljan, jonka Suomen senaatti oli jo maksanut, mutta viljaa ei ollut toimitettu Suomeen. Tällä kertaa pääosassa on Rahjan veljeksistä vanhin, 46-vuotias veturimies Jaakko.

Tuuri vie lukijansa pitkälle, lähes kahden kuukauden matkalle Siperiaan. Asemat vaihtuvat tiiviiseen tahtiin. Aina ovat edessä uudet neuvottelut asemapäällikön tai sotilaiden kanssa, miten ja koska päästä jatkamaan matkaa.

Junan kulku on jatkuvasti uhattuna, sillä levotonta ei ollut vain rajan länsipuolella. Joka asemalla junan ulkopuolelle oli laitettava aseelliset vartiot, sillä varsinkin paluumatkalla arvokas lasti olisi kelvannut nälkää näkeville venäläisillekin.

Oivaksi avuksi osoittautuivat niin tupakka kuin viinakin. Meetvurstipötkö ja ryssänlimppu kelpasivat paikallisille viranomaisille siinä kuin Kerenskin ruplatkin. Niillä taattiin toivottu lopputulos. Lahjonta oli arkipäivää.

Kirja on sekoitus faktaa ja fiktiota. Ruokaa piti saada nälkää näkevään Suomeen. Punaiset uskoivat, että apua oli saatavissa aateveljiltä rajan takaa. Aate oli vahva ja siihen uskottiin. Viljajunassa oli vain yksi kapinan lopputulosta epäileväinen: veturinkuljettaja Åhman. Mutta hän täytti tehtävänsä matkan aikana siinä kuin muutkin.

Alun perin kolmesta junasta vain yksi toi viljalastin Suomeen maaliskuun viimeisenä päivänä 1918. Toiset junat jäivät neuvostojoukkojen takavarikkoon.

Antti Tuurin kerronta on sujuvaa. Aivan samanlaista jännitettä viljajunassa ei ole kuin asejunan kohdalla. Liekö syynä se, että juoni on ennalta arvattavissa. Romaani kuitenkin valottaa kevään 1918 tapahtumia mielenkiintoisesta näkökulmasta.

TIMO MOBERG