Elämän värinen rakkaustarina

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua. Otava. 283 s.

”Niin se tapahtuu, niin rakastunut ihminen avartuu kuin maisema meren rannalla.”

Rakastuminen ensisilmäyksellä ja vielä viisikymppisenä. Lähtökohdat Eppu Nuotion uutuusromaaniin Mutta minä rakastan sinua ovat kieltämättä siirappisen kliseiset, vaikka kohteeksi on valikoitunut hieman vähemmän mediaseksikäs pariskunta – keski-ikäiset jo kerran eronneet Karin ja Lauri.

Karin on jätetty ja rankan eron kohdannut historian opettaja. Toisin sanoen melko harmaa hissukka hiirulainen, joka innostuu klassisesta musiikista. Lauri on työ-narkomaani, jonka päivät täyttää firma. Karin ja Lauri kohtaavat sattumalta asuntonäytössä, jonne kummankaan ei ollut edes tarkoitus mennä ja imelän rakkaustarinan ainekset ovat hetkessä kasassa.

Nuotio kuitenkin maustaa perinteistä rakkaustarinaansa useilla sivujuonteilla, ja rakkaustarina ei etenekään niin kuin satukirjoissa. Kiinnostavan vivahteen tarinaan luo Karinin Uudessa-Seelannissa asuva tytär Klara, joka Skypen välityksellä tilittää äidilleen parisuhdekriisiään. Oman mutkansa tuoreeseen rakkauteen tuo Kaari, Laurin kaunis ja nuori työkaveri, joka on jo vuosia ollut rakastunut Lauriin. Onnellinen loppu alkaa luku luvulta näyttää epätodennäköisemmältä ja alun yltiöromanttiset hattarapilvet alkavat muuttua tahmaisiksi – onneksi.

Nuotion kieli on kevyttä ja sujuvaa. Huumorin kosketusta ei ole unohdettu ja se henkii juonen synkimpiinkin hetkiin lempeyttään. Väliin mahtuu myös oivaltavia kuvauksia ihmisestä ja ihmisyydestä – ihmisten kohtaamisesta: ”Ihminen syntyy maailmaan täydellisenä, mutta ensimmäiset viat ilmestyvät häneen heti kun hän joutuu kosketuksiin toisen ihmisen kanssa. Kaksi täydellistä kolhii toisensa hetkessä naarmuille, niin se vain on.”

Vaikka henkilöhahmot ovat vähän ohuita ja yksipuolisia, stereotypioita edustamistaan ihmistyypeistä, herättävät ne kuitenkin tunteita aina ärsytyksestä sääliin ja hellyyteen. Tarina rakentuu henkilöhahmojen varaan ja kertojan näkökulma vaihtelee Karinin, Laurin ja Kaarin välillä. Lituskaiset henkilöhahmot pelastaa Nuotion kyky nostaa arkojakin asioita esiin ilman turhaa draamaa. Mutta minä rakastan sinua tarjoaa viihdettä romantiikan nälkäisille, mutta kansien välistä löytyy myös syvyyttä. Nuotio käsittelee kiinnostavasti niin elämän suuria kuin pieniä murheita ja kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä.

Lopulta kyse ei olekaan vain hempeän vaaleanpunaisesta klassisesta rakastumisesta. Tarina kertoo rakkaudesta kokonaisuudessaan, sen voimasta ja tuhansista eri väreistä. Se kertoo rohkeudesta olla auki – olla oma itsensä ja luottaa rakkauteen.

Noora Lehtimäki

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.