Mika Kivelä luottaa
edelleen nyrkkirautaan

Mika Kivelä: Räkäkännirakkautta. MKK. 63 s.

Kovaksikeitetyn katurunon turkulainen mestarismies Mika Kivelä saavuttaa kirjallisella urallaan vähitellen pyöreitä lukuja. Vuoden alussa ilmestynyt Räkäkännirakkautta on lähiörunoilijan kymmenes teos. Ensi vuonna tulee kuluneeksi jo 20 vuotta Kivelän Revittyjä sivuja -esikoisteoksen julkaisusta.

Runoilija on lukenut lyhyen julkaisutaukonsa aikana ainakin Alibia, beatnik-esikuviensa perusteosten lisäksi. Rikostarinoiden, päihteiden ja raadollisen rakkauden maailmassa viihtyvät Kivelän vakiolukijat eivät koe kulttuurishokkia myöskään uuden teoksen parissa. Runojen puhuja bamlaa pääasiassa nyrkeillään ja peittää kasvonsa hupun sisään syytetyn penkkiin istuessaan.

Kokeneena kirjoittajana Kivelä hallitsee tyylivalikoimansa perusteellisesti. Räkäkännirakkautta on parhaimmillaan rytmikkäästi ja kekseliäästi etenevää, mustalla huumorilla ryyditettyä beatia. Asiansa osaava kriitikko tunnistaisi tekstin turkulaiskirjoittajan hengentuotteeksi vaikka silmät sidottuna, ilmastointiteippi suun edessä ja auton takakonttiin suljettuna.

Uutuus on kuitenkin sitä edeltävää DUMDUM-teosta (2012) selkeästi yksiulotteisempi kokoelma. Kivelän valkokaulustyöläisen ja perheenisän roolit sekä hänen runojensa päihdeongelmainen ja väkivaltainen maailma eivät asetu uutukaisessa yhtä kiinnostavaan ristiriitaan kuin miehen joissakin aiemmissa runoteoksissa.

Känniörinä turruttaa pidemmässä mitassa luettuna. Vahvimmiksi teksteiksi nousevatkin kaavaa rikkovat säkeet. Yksi tällainen teokseen ilmaa ja vaihtelua tuova kokonaisuus on runo neljästä teinikaveruksesta, ja kohtaamisesta kaupan kassajonossa kauan nuoruuden päivien jälkeen. Vaivaantunut hetki, jossa ei sanota toisilleen sanaakaan, on samaistuttavuudessaan samanaikaisesti humoristinen ja rehellisen haikea.

Vähäeleinen huumori välähtää myös tositelevisiota ironisoivassa Elää ja kuolla -runossa: ”ihminen / ei halua enää / laulaa suihkussa // ihminen haluaa laulaa tv:ssä // ihminen / ei halua / mennä naimisiin / muuttaa maalle / laihduttaa kymmentä kiloa / tehdä paskaduunia / […] / ilman ohjaajaa, kuvausryhmää / ja äänitarkkailijaa”.

Eipä Räkäkännirakkaudesta halua juuri purnatakaan. Mika Kivelä on valinnut tyylinsä jo aikapäiviä sitten. Katurunouden aito ja alkuperäinen taistelutoveri Tapani Kinnunen antaa sivustatukea hauskalla, taustoittavalla esipuheellaan.

JAAKKO MIKKOLA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.