Avantgardea koko mies

Sami Liuhto: on kirjoittanut runoja. Ntamo. 92 s.

Kriitikkona kirjallisuutta seuraavien tuntemaksi tullut turkulainen Sami Liuhto ylitti julkaisukynnyksen Turbatorin kirjailijana vuonna 2012.

Pienkustantamo julkaisi Pikku-Postilla-debyytin jälkeen liudan monipuolisen kirjoittajan teoksia. Suorasuunakin tunnetulta Liuhdolta ilmestyi Turbatorilla jo mainitun esseeteoksen lisäksi palindromirunoteos ilonirunonurinoli sekä sarja kiireessä kirjoitettuja ”Tusinaromaaneja”.

Liuhto on parhaimmillaan kirjoittaessaan runomuotoon. Uusin, Ntamon julkaisema On kirjoittanut runoja -teos koluaa vahinkomerkityksiä, kirjoitusmerkkien materiaalisuutta sekä kielen roinaa siihen nöyristelemättömään tyyliin, mikä on ollut ominaista Liuhdolle myös aikaisemmin.

Kokoelma rakentuu kahdelle teemalle. Kirjan tunnustuksellisten tekstien ääni kuuluu katurunon rapaisia teitä kulkevalle puhujalle. Omakohtaisten beatrunojen rinnalla hahmottuva toinen pääuoma ovat tekstit, joissa Liuhto koettelee ilmaisukykyään menetelmällisellä kirjoittamisella.

Menetelmällisyyden tarjoamat raamit ovat hänen tapauksessaan muun muassa palindromeja, runoneliöitä sekä perinteistä mitallisuutta vinosta kulmasta lähestyviä tekstejä.

Liuhto torjuu ajatuksen koherenttiin kokoelmamittaan kirjoittamisesta sekä epäsuorasti että peittelemättä. Teoksen paradoksi on siinä, että se pitää kiinnostuksen yllä kirjoittajansa kielellisen lahjakkuuden ja muodollisen ennakkoluulottomuuden ansiosta, mutta tuntuu ajoittain jäävän liian hajanaisiksi ja itseensä käpertyneiksi kokeiluiksi.

Myös kokeellinen tekstiaines tuntuu jäsentyvän usein kokijan mielenliikkeiksi, oli kyseessä sitten kirjoittajan taiturimaisesti hallitsema palindromiruno tai lyöntivirheistä syntyvillä merkityksillä leikittelevä teksti. Runoista on kuitenkin ajoittain vaikeaa saada otetta, sillä myös teoksen keskeislyyriset tekstit ovat fragmentaarisia ja sisäänpäin kääntyneitä.

Kirjassa välähtää hetkellisesti myös Liuhdon taannoinen vastahanka runokaanonin kanssa: ”Tarkoitan sitä onnettomuutta / että väitin olevani avantgardistista runoutta vastaan / mitä paskaa minähän olen avantgwarfde koko mies”.

Parasta jälkeä Liuhdon näppäimistöltä lähtee kuitenkin silloin, kun hän laittaa runollisen uteliaisuutensa peliin ja kirjoittaa ilmaisua rajoittavien mittojen rajoissa. Kokeilun tuloksena on välillä silkkaa non-sensea, mutta myös yllättäviä merkityksiä, jotka tuovat teokseen humoristisiakin sävyjä.

JAAKKO MIKKOLA

Sami Liuhto
Sami Liuhto
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.