Mustaa
huumoria

Anton Kannemeyer. Pappa Afrikassa. Huuda Huuda. 64 s.

Kuvataiteilijanakin tunnetun Anton Kannemeyerin (s. 1967) Pappa Afrikassa -albumi (2010) koostuu sarjakuvalehti Bitterkomixissa julkaistuista tarinoista sekä sarjakuvavaikutteisten piirustusten ja maalausten reproduktioista.

Eteläafrikkalainen Bitterkomix (”katkera sarjakuva”) alkoi ilmestyä vuonna 1992, kaksi vuotta ennen apartheidin päättymistä. Se hyökkäsi voimalla valkoisen miehen valta-asemaa vastaan. Myös julkaisun kieli oli kumouksellista, sillä albumissa käytettiin puhekieltä ja lainasanoja. Kannemeyerin ja Conrad Botesin hanke oli osa Etelä-Afrikassa virinnyttä vastakulttuurin aaltoa.

”V niin kuin valkoinen – maidon tai tuoreen lumen väri, viaton, tahraton, puhdas, suoraselkäinen, syytön…” ”M niin kuin musta – likainen, sotkuinen, pimeä, laiton, juro, vahingollinen…”

Albumin provokatiivista materiaalia ovat kansanryhmien väliset konfliktit, rasismi ja kolonialismi. Kerronta käyttää hyväkseen groteskeja kuvallisuuksia ja stereotypioita, jotka pursuavat seksiä ja väkivaltaa. Sarjakuviksi taipuvat niin raiskaus, insesti kuin mustan vallankumouksen ja mustan seksuaalisuuden pelko.

Valkoihoinen Kannemeyer ammentaa aihelmat omasta lapsuudestaan apartheidissä: ”Kasvoimme sensuroidussa yhteiskunnassa. Koulu ja kirkko opettivat että pitää pelata rugbya ja rukoilla”. Alastomuus oli tabu.

Kannemeyer käyttää belgialaisen Georges Remin eli Hergén luomaa Tintti-sarjakuvaa viitekehyksenään. Pappa Afrikassa on rasismista syytetyn Tintti Afrikassa (Tintin au Congo) -albumin mukaelma. Se noudattaa esikuvansa sivumäärää ja käyttää kerronnassaan Hergélle tyypillistä piirrostyyliä.

Musta afrikkalainen esitetään takavuosien lakupekka-stereotypian tapaan syvän mustana paksuhuulisena villinä. Tintistä Kannemeyer muokkaa keski-ikäisen miehen, jonka hiustöyhtö on vaihtunut kaljuun päälakeen. Hahmossa on omakuvallisia piirteitä.

Pappa ja mustat kädet -tarinan lähtökohtana on kohtaus, jossa Tintti ampuu läjäpäin gaselleja. Kannemeyer on vaihtanut gasellit mustiksi miehiksi. Julma tarina loppuu kuvaan, jossa päähenkilö leikkaa vainajalta käden. Teko vihjaa todellisiin tapahtumiin.

Belgian Kongo oli kuningas Leopold II:n (1835–1909) yksityisesti omistama alue, joka tuotti timantteja ja raakakumia. Jos musta kumiplantaasiorja ei pystynyt täyttämään tuotantotavoitteita valkoiset katkoivat häneltä käden.

Sittemmin käsien keräilystä tuli itsetarkoitus ja sotilaille maksettiin bonuksia katkotuista raajoista.

Kannemeyer käyttää älykkäästi erilaisia kerrontakeinoja kuten kuvaa kuvassa: Sonnyn tarinassa katse kiinnittyy tv-ruutuun ja Hohto-elokuvan kohtaukseen kirkuvasta Wendystä. Omakuvallisen Joe Dog -hahmon taustalla näkyy koko teoksen motoksi nouseva mietelause ”Ken unohtaa menneen on tuomittu toistamaan sen”.

Järjen uni synnyttää hirviöitä on oiva Goya-sitaatti. Nelson Mandela sillalla -maalaus puolestaan on pastissi Edvard Munchin teoksesta Huuto (1893).


ASTA KIHLMAN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.