TS Kirja

Asfalttirailossa itävän
siemenen kapinaa

Mikael Brygger  on tehnyt yhteistyötä myös turkulaisen kuvataiteilijakaksikon IC-98:n kanssa.
Mikael Brygger on tehnyt yhteistyötä myös turkulaisen kuvataiteilijakaksikon IC-98:n kanssa.

Mikael Brygger: Tuuliatlas. Poesia. 65 s.

Kun luemme, etsimme tekstistä tavallisesti automaattisesti järkeä ja merkitystä. Nykyrunous toimii kärsimätöntä lukutapaamme vastaan. Se rikkoo perinteistä asetelmaa, jossa keskeislyyrinen puhuja yrittää välittää sanomansa lukijalleen siten, että viesti olisi runnoutunut kuljetuksessa mahdollisimman vähän.

Helsinkiläisen Mikael Bryggerin Tuuliatlas on tällaisen kokeellisemman kotimaisen runoilmaisun korkeatasoinen edustaja. Teos tekee väkivaltaa tavanomaisille lukemiselle ja pakottaa lähestymään runon pirunnyrkkiä ennakkoluulottomalla asenteella.

Aiemmin myös turkulaisen kuvataiteilijakaksikon IC-98:n kanssa yhteistyötä tehnyt Brygger vapauttaa sanat eläviksi organismeiksi ja kehittelee teoksessaan jälleen myös visuaalisen runouden mahdollisuuksia. Kokoelman nimi edustaa kirjaa hyvin: runojen kieli tempoilee sekä fyysisinä merkkeinä että merkityksinä satunnaisesti eri suuntiin, luoden tilaa assosiaatioille ja hitaalle ymmärtämiselle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Ilmavirtojen armoilla liikkuva siitepöly on osuva metafora teoksen runoille. Säkeet ja kuvarunot yhdistyvät kokoelmaksi satunnaisen oloisesti. Kärsivällinen lukija kuitenkin huomaa, että yksittäiset ilmaisut ja säeparit löytävät kasvualustan mielikuvituksessa, kun niiden paikkaa ei tietoisesti jatkuvasti järjestele.

Brygger iskee sekä tiheällä runoilmaisullaan että muodollisilla kokeiluillaan kiilaa laskelmoivaan länsimaiseen ajatteluun. Tulkitsen kirjan pääteemaksi yhteiskunnan rytmien ja talouden puhetapojen asettamisen törmäyskurssille tuulen, avaruuden ja maapallon ratojen luonnollisen tanssin kanssa.

Teeman tulkitsemista helpottaa olennaisesti se, että Brygger tekee teoksen loppupuolella hyvinkin suoria ekopoliittisia kannanottoja ja asettaa runoissaan esimerkiksi yritysjargonin naurunalaiseksi. Nykykulttuuria hallitsevan metakertomuksen, talouden, käsitteleminen osoittaa, että tekijän tarkoituksena ei ole ollut vapauttaa kieltä kokonaan painovoimattomaan merkkien ja äänteiden avaruuteen.

Tuuliatlaksessa on nimittäin myös rivejä, joista voi havaita teoksen poliittisuuden ilman kummoisiakaan Sherlockin kykyjä: ”yrityksemme nimi on Maapallo / yrityssaneeraushakemus / poistuu aurinkokunnasta / vuonna 2048”. Runoilija eksyttää löytämään teoksensa julistavuuden vaivihkaa, eikä hiero asiaansa lukijan kasvoihin heti ensimmäisistä riveistä lähtien.

Näin ollen Tuuliatlas on kiehtova löytöretki, jossa riittää pureksittavaa ja kartoitettavaa vielä pitkäksi aikaa. Teos osoittaa, että Mikael Brygger on jättänyt liiallisen käsitetaiteellisen runokeikaroinnin ainakin hetkeksi taakseen.

Kokoelma on huolella rakennettu, horjumaton teoskokonaisuus, joka vahvistaa tekijänsä asemaa yhtenä kiinnostavimmista kotimaisista nykyrunouden taitajista.