Mopopoikailua

Jyri Paretskoi: Shell’s Angles ja Kalajoen hiekat. Karisto. 413 s.

Viimeinkin se tapahtuu: Jyri Paretskoi päivittää perinteiset poikakirjat nykyajan suomalaiseen todellisuuteen mopojengin ympärille kasvavalla kirjasarjallaan. Shell’s Angles (2013) esitteli pojat Topelius-palkinnon arvoisesti, ja sen jatko-osa, Shell’s Angles ja Kalajoen hiekat, kilpailee nyt Finlandia Juniorista.

Paretskoin teos vie nimensä mukaisesti Henrin, Samun ja Rudin mopoillen kuuluisalle hiekkarannalle, naisen perässä totta kai. Matka on varsinainen poikien odysseia, jossa ystävykset vaaroja uhmaten lähtevät kohti mahdottomalta tuntuvaa päämäärää, vapaina ja seikkailunhaluisina. ”Etpä tohi” -videosarjan teko Youtubeen piristää pitkiä ajorupeamia, ja perillä odottaa ihana palkinto.

on lyhyt, joten on perin kummallista, miten muutaman kesän pärisyttely ehtii nostaa ympäristössään niin suurta raivoa. Toisaalta kyse voi olla kateudesta, sillä aikuisten säännöillä ei 15–17-vuotiaana ole juurikaan merkitystä. Harvalla aikuisella on enää varaa vastaavanlaiseen muista piittaamattomuuteen ja keskinäiseen toveruuteen, ja tämän seikan Paretskoi tuo teoksessaan esiin varsin kauniisti ja ymmärtäväisesti.

Vaikka hauskaa on, taas tulee todistetuksi, että porukassa tyhmyys tiivistyy. Myötähäpeä on tunne, joka nousee toistuvasti mieleen poikien toilailuja lukiessa. Mutta eihän Paretskoi kirjoitakaan teoksiaan aikuisille kriitikoille vaan ihka aidoille yläkoulun pojille, joiden soisi mopoilujensa ohella lukevan hiukan enemmän.

Kun pakko ei pure, pitää vedota kiinnostukseen. Mikä nyt uppoaisi aiheena paremmin kuin tytöt, mopot ja kavereiden kanssa sekoilu?

MARI VIERTOLA