Anssi Sinnemäen teos luo uutta näkökulmaa Haanpään armeijanovelleihin

Varusmiesten ääni ja vimma

Anssi Sinnemäki: Sota Kentästä ja kasarmista. Paasilinna. 308 s.

Laaja-alaisena kriitikkona ja esseistinä tunnetun Anssi Sinnemäen mainio kirja Sota Kentästä ja kasarmista on mitä terveellisintä kirjallisuudentutkimusta. Suoranaisen yllätyksen ja löydön Sinnemäki tekee nostaessaan nyt täydestä tuntemattomuudesta esille akateemisen väitöskirjan, joka valmistui samana vuonna 1928 kuin Pentti Haanpään kriittiset armeijanovellit.

Vaietun lääketieteellisen tutkimuksen luoma kuva suomalaisten varusmiesten arjesta oli jos mahdollista vieläkin armottomampi kuin kohutun novellikokoelman esittämä.

Sota Kentästä ja kasarmista luo kokonaan uudenlaisen kuvan erään kuuluisan kaunokirjallisen teoksen luonteesta ja vastaanotosta sekä kaikesta aihepiiriin liittyvästä yhteiskunnallisesta ja esteettisestä keskustelusta.

Sinnemäen tutkimuksesta saatiin esimakua jo Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/2014. Nyt se on kokonaisuudessaan lukijoiden ulottuvilla.

Haanpäästä on viime vuosikymmeninä ilmestynyt niin viljalti kirjoja ja artikkeleita, että lukijasta saattaa äkkiseltään tuntua kaiken jo tulleen sanotuksi. Ei asia niin ole. Sinnemäki osoittaa tuoreella kirjallaan, että jo yksin varhaisesta novellikokoelmasta Kenttä ja kasarmi on paljon jäänyt sanomatta ja että Haanpään varhaistuotantoon kuuluvista armeijakuvauksista vallitsee useita virheellisiä mielikuvia.

Yksi piintyneistä harhakäsityksistä on ennen kaikkea se, että nuoren Haanpään armeijakuvaukset olisi aikoinaan teilattu tyystin ja että varsinkin semmoinen mielipidevaikuttaja kuin V. A. Koskenniemi olisi hyökännyt silmittömästi Haanpäätä vastaan. Kokoomuksen turkulaisessa Uusi Aura -sanomalehdessä julkaisemassaan arviossa Turun yliopiston rehtori Koskenniemi suhtautui Haanpään novelleihin kuitenkin sangen maltillisesti.

osoittaa myös myöhemmän Haanpää-tutkimuksen kokonaisuudesta. Lähes täysin sivuutettu on näihin asti ollut esimerkiksi turkulaisen kirjallisuudentutkijan Elsa Erhon erinomainen artikkeli Pentti Haanpään ”ilmaisuraivo” (1967).

Yhtä tärkeää kuin aikalaisarvioiden ja myöhemmän kirjallisuudentutkimuksen luonnehdinta on se, että Sinnemäki kaivaa nyt näkösälle tyystin sivuutetun lääketieteellisen väitöskirjan: H. G. Haahden tutkimuksen Armeija terveydellisenä tekijänä yhteiskunnassa, jota väittelijä puolusti lähes samaan aikaan kuin Haanpään novellit ilmestyivät.

Sinnemäki huomauttaa, että armeijan sisältä nousi voimia, jotka ryhtyivät instituution korjausliikkeisiin. Tässä perustellussa tulkinnassa Haahden akateeminen tutkimus ja Haanpään kaunokirjalliset tekstit kannustivat merkittävällä tavalla kehitystä, joka teki mahdolliseksi ”talvisodan ihmeen”.

Erikoisinta Kentän ja kasarmin vastaanotossa oli sekä aikalaiskeskustelun että nykypäivän näkökulmasta se, että rajuimman hyökkäyksen Haanpään kriittisiä armeijakuvauksia vastaan teki Olavi Paavolainen, sukupolvensa keulakuvaksi mainittu mielipidevaikuttaja. On esitetty, että Paavolainen olisi myöhemmin korjannut näkemystään, mutta tästä ei ole olemassa minkäänlaista näyttöä.

Sota Kentästä ja kasarmista jatkaa omalla tavallaan Sinnemäen esseekokoelmia Kapina rippituolissa ja Pyhät paikat. Uudelleenarvioinnin raikas henki leimaa Sinnemäen kaikkia kirjallisuustulkintoja.

JOUKO GRÖNHOLM