Brittipulpin historia

Juri Nummelin: Pulpografia Britannica. Turbator. 300 s.

Viisi aktiivivuotta, sata salanimeä, viisimiljoonaa sanaa. Norman Firth tunnetaan ”pulp-senttarien prinssinä”, joka tehtaili 1940-luvulla brittiläistä kioskiviihdettä lajirajoista piittaamatta.

Firthin leipälaji oli kovaksikeitetyt gangsteritarinat, mutta jos länkkärit tai scifi myivät paremmin, hän ei kaihtanut vaihtaa tyyliä.

Kaiken tämän jälkeen ura oli vasta alussa. Firth menehtyi 29-vuotiaana tuberkuloosiin.

on oiva esimerkki kioskiviihteen parissa työskennelleistä kirjoitustyön sankareista. Kun palkka maksettiin usein sanojen perusteella ja tarinoiden kysyntä oli kovaa, ei aikaa tuhlattu hienosteluun. Kun yksi tarina tuli valmiiksi, toinen potkaistiin käyntiin samalta istumalta.

Pulp tunnetaan pitkälti amerikkalaisena ilmiönä, mutta osattiin sitä muuallakin. Monesti jopa niin, että tarina oli Amerikasta, vaikka kirjoittaja istui Lontoossa. Suomestakin löytyy hyvä esimerkki: newyorkilaisesta G-mies Jerry Cottonista kertovat tarinat syntyivät pitkään kotimaisin voimin. Ja alkujaanhan Cotton oli lähtöisin Saksasta.

teos Pulpografia Britannica tarjoaa yksityiskohtaisen tietopaketin brittiläisen pulpin historiasta. Taustoittava johdanto-osa kertoo brittipulpin synnyn, kehityksen huippuvuosiin ja hiljaisen hiipumisen. Johdanto-osasta käy myös ilmi miten brittipulp liittyy pulpin historiaan laajemmin.

Pääosan kirjasta kattavat yksittäisten kirjoittajien esittelyt. Ne on rajattu siten, että mukana on vain kirjailijoita, joiden teoksia on suomennettu. Sen takia esimerkiksi johdannossa esiin nousevaa Firthiä ei tekijäesittelyistä löydy.

Raja kioskikirjallisuuden ja sen kirjallisuuden välillä, jota varsinaiseksi kirjallisuudeksi nimitetään, on vähintäänkin häilyvä. Rajakiistoja voidaan käydä loputtomiin ja silti joku jää aina väärälle puolelle.

Nummelin ei ole lähtenyt kiistoja ratkomaan vaan selittää, miksi on minkäkin ratkaisunsa tehnyt. Asiasta voi olla eri mieltä, mutta oleellisempaa lopulta on se, että brittiläisen kioskikirjallisuuden Suomeen yltäneet sivuhaarat on nyt kartoitettu.

kiinnostaa, Pulpografia Britannica oppaanaan on hyvä lähteä koluamaan kirpputoreja ja etsimään yhden 1900-luvun suosituimman, mutta kehityksen jalkoihin jääneen populaarikulttuuri-ilmiön jäljellä olevia rippeitä, vanhoja kioskipokkareita.

KIMMO RANTANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.