Goottikirjallisuuden klassikko vihdoin suomeksi

Pelkoa ja inhoa Apenniineilla

Ann Radcliffe: Udolpho. Suom. Ville-Juhani Sutinen. Kustannusosakeyhtiö Savukeidas. 746 s.

Kun nykyaikainen romaani kehittyi 1700-luvun mittaan, Euroopassa elettiin Valistuksen aikakautta. Järkeä ja rationaalista päättelyä ihannoitiin uskomusten ja tunteilun sijaan, ja tieteellinen maailmankuva alkoi vähitellen muotoutua. Niinpä myös romaanin sisällölliseksi ihanteeksi nousi ensimmäistä kertaa arkitodellisuutta kuvaava realismi, jonka uranuurtajana pidetään yleensä Daniel Defoen Robinson Crusoeta (1719).

Huolimatta eksoottisesta ympäristöstään teos on tyypillinen valistusromaani, jossa Robinson rakentaa ajan rationaalisia ihanteita noudattaen saarelleen toimivan pienoisyhteiskunnan. Opettaapa siinä sivussa vielä alkuasukaspalvelijalleen Perjantaille englantia ja käännyttää tämän kristinuskoon.

Vastareaktiona tälle järjen palvonnalle kirjallisuudessa alkoi esiintyä 1700-luvun loppupuolella suuntauksia, jotka korostivat tunnetta, mielikuvitusta ja yksilön subjektiivista elämysmaailmaa. Suuntauksista tunnetuin on Englannissa syntynyt goottilainen romaani, jota voi pitää alkusoittona 1800-luvun puolella kukoistukseen puhjenneelle romantiikalle. Goottilaisen romaanin avausteoksena pidetään Horace Walpolen romaania The Castle of Otranto (1764), mutta suuntauksen kuuluisin edustaja on Ann Radcliffen The Mysteries of Udolpho (1794).

UDOLPHO KUVAA koettelemusten täyttämää vuotta Emily St. Aubertin, hyveellisen nuoren ranskalaisneitosen elämässä. Gotiikalle tyypillisesti kertomuksen tapahtumat sijoittuvat etäiseen aikaan ja paikkaan, 1500-luvun lopun Ranskaan ja Italiaan. Romaanin alussa Emilyn äiti kuolee ja myös isän kuoltua hieman myöhemmin neitonen jää tätinsä Madame Cheronin hoiviin. Tämä avioituu sittemmin italialaisen aatelismiehen Montonin kanssa, minkä seurauksena Emily päätyy tätinsä mukana lopulta mystiseen Udolphon linnaan Italian Apenniineille.

Montoni on goottilaiselle romaanille tyypillinen konna, väkivaltainen, tunteeton ja häikäilemätön juonittelija, joka pitää vaimoaan ja Emilyä vankeinaan Udolphossa saadakseen itselleen näiden omaisuuden. Udolpho on puolestaan arkkityyppinen goottilainen linna kätkettyine huoneineen, pelottavine salaisuuksineen ja salakäytävineen. Ja tietysti linnassa esiintyy myös kummituksia ja muita yliluonnollisia ilmiöitä. Juonikuvioon kuuluu lisäksi Emilyn rakkaus Valancourtiin, nuoreen upseeriin, joskin kohtalo pitää rakastavaiset erossa suurimman osan romaanista.

VANHAHTAVASTA tyylistään ja moralisoinnistaan huolimatta Udolpho on romaanina yllättävän moderni. Jotkin goottilaisuuteen kuuluvat piirteet saattavat kuitenkin hämmentää nykylukijaa. Emily vaipuu toistuvasti ihailemaan mahtavia luontonäkymiä, ja niitä kuvataankin teoksessa sivutolkulla. Gotiikkaan ja romantiikkaan kuului olennaisena osana käsitys subliimista eli ylevästä, arjen rajat ylittävästä kokemuksesta, jonka katsottiin syntyvän erityisesti luonnon valtavuuden edessä.

Myös Udolphon naishahmojen ylenpalttinen herkkyys saattaa nykylukijaa kummastuttaa, sillä nämä pyörtyilevät lähes jokaisesta mielenliikutuksesta – Emilyä joudutaan virvoittelemaan tuon tuostakin. Udolphon ilmestymisen aikaan Englannissa elettiin erityistä ”tunteellisuuden aikakautta” (age of sensibility), jolloin kaikenlaisten tunnereaktioiden julkinen esittäminen oli jopa suotavaa. Nythän tuo aikakausi näyttää palanneen: jopa Kokoomuksen puoluekokouksessa itkettiin ja naurettiin – ei sentään taidettu pyörtyä…

Jännittävän ja tunteellisen kerrontansa kautta Radcliffe pohtii myös sosiaalisia kysymyksiä, etenkin naisen asemaa täysin miesvaltaisessa kulttuurissa. Moraalisista periaatteistaan tinkimätön Emily loikin mallin myöhemmän naisgotiikan, esimerkiksi Bronte-sisarusten vahvoille sankarittarille.

Ville-Juhani Sutisen käännösurakka on ollut suorituksena vaativa ja lopputulos tyylillisine ratkaisuineen erinomainen. Ja Savukeitaalta Udolphon julkaiseminen on ajoitukseltaan onnistunut kulttuuriteko. Vasta nyt, uusromantiikan aikaan, Udolphoa osataan arvostaa.

VEIJO HIETALA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.