Jyrki Nissinen repii tabut varjoista päivänvaloon

Jyrki Nissinen: Kehittymättömät ufot. Zum Teufel. 208 s. sekä LP- ja CD-levyt.

Nuori mies Mika ”Bodari” Liski harhailee eksyksissä. Perhe toivoo yhtä, mieli halajaa aivan muuta ja kaveripiirikin kiskoo omaan suuntaansa. Kasvukertomus saa yllättävän käänteen, kun maisemiin ilmaantuu ufoja.

Muukalaisten tulon herättämä hämmennys sysää arkimurheet syrjään. Ufot päätyvät tositelevisioon, kuten Maan tapa on. Odotettavissa on myös vihamielinen vastareaktio. Kenelläkään ei ole pohjimmiltaan puhtaita aikeita toiseutta kohtaan, ihmiskunnan ikiaikaisen perinteen mukaan.

Bodarikin löytää oman paikkansa suuresta, salaisesta suunnitelmasta. Matka ufojen omille kulmille ”rauhanturvaajana” avaa uusia mahdollisuuksia. Ihmisten anti tulokkaille on kuitenkin laihanlainen – ”rumia tauluja, tylsiä runoja ja huonoja biisejä”.

Jyrki Nissinen (s. 1982 Vieremä) on luonut punkisti piikikkään pintansa alla säväyttävän sarjakuvaromaanin. Kasvukertomukseksi puettu teos revittelee tärkeillä ja kipeillä aiheilla suorasukaisesti.

Groteski ja kaunistelematon piirrostyyli on yhtä rujonherkän sisällön kanssa. Kouliintunut tarinankertoja voitelee ankaraa piiskaustaan huumorilla, jossa saavat osansa niin nuoruushuuman ylilyönnit kuin Bruce Springsteenin ikoninen americana.

KEHITTYMÄTTÖMÄT UFOT myös soi. 208-sivuisen opuksen mukana tulee Janne Westerlundin soundtrack. Circlestä, Plain Ridesta ja Sweetheartista tunnetun musiikintekijän kanssa toteutuksesta vastaa työryhmä, jossa kuullaan myös Nissistä päähenkilön puheroolissa.

Soundtrack tukee Nissisen kerrontaa kahdella tasolla. Tapahtumia ja toimintaa taustoittavien musiikkiosuuksien oheen teoksen avainjaksoja on sovitettu kuulokuviksi. Niiden perusteella vaikuttaa, että koko albumi olisi muokattavissa vaikka kuunnelmaksi.

Kokonaisvaltainen paketti lienee lajissaan ensimmäinen Suomessa. Maailmalla sarjakuvan ja musiikin yhteys on sen sijaan keksitty jo aiemmin. Alan helmiä ovat jazzsaksofonisti Barney Wilenin soundtrack Jacques de Loustalin kuvittamaan ja Philippe Paringaux’n käsikirjoittamaan albumiin Barney et la note bleue (1987) sekä Trio Esquinan tangolevy Hugo Prattin tekemään Corto Maltese -seikkailuun Tango (1987/1998).

Kehittymättömät ufot kytkeytyy muutenkin pitkään perinteeseen. Kalervo Palsa tuntuu kummittelevan Nissisen mielenmaisemassa muun muassa silloin, kun Bodari etsii häpeilemättä identiteettiään navetasta.

Räävitön kokonaisuus tuo mieleen niin ikään kotimaisen 1960-luvun undergroundin. Kuten turkulainen U-porukka, myös Nissinen kritisoi ajan henkeä ja tölvii meissä syvällä vaikuttavia tabuja ottaessaan karnevalistiseen käsittelyyn tärkeitä teemoja kaupallisuudesta seksuaalisuuteen.

MATTI KOMULAINEN

Groteski ja kaunistelematon piirrostyyli on yhtä rujonherkän sisällön kanssa.
Jyrki Nissinen on luonut säväyttävän sarjakuvaromaanin.
Jyrki Nissinen on luonut säväyttävän sarjakuvaromaanin.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.