Minervan salaisuus

Reijo Mäki: Cowboy. Otava. 428 s.

Reijo Mäen kolme viimeisintä Vares-dekkaria muodostavat kieltämättä ainakin nimiensä perusteella kiinteän kokonaisuuden, sillä Sheriffi (2012) ja Intiaani (2013) saavat nyt seurakseen Cowboyn.

Aika lailla villiä länttä Cowboyn Turku muistuttaakin. Tapahtumat tosin käynnistyvät jouluaattona ja lunta tuiskuttaa koko tarinan ajan tuutin täydeltä, mutta moni turkulainen kapakka kävisi kyllä hyvin entisajan saluunasta. Meno on muutoinkin kautta linjan varsin miehistä: huppelissa juttu kulkee ja naisille on siinä varattu oma erityinen sivuroolinsa.

Juonen tasolla Cowboy solahtaa vanhaan kaavaan, oikeastaan lähemmäs alkuaikojen Vares-dekkareita kuin edeltävää Intiaania, mikä ei ole välttämättä huono asia. Masentuneena ja murtunein sydämin aloittava Jussi Vares nimittäin palailee vähitellen iloiseksi poikamieheksi, joka joutuu kohtaamaan pikkukaupungin pahuuden kaikessa karmeudessaan, kun turkulaisia julkkiksia alkaa kuolla tai kadota yksi toisensa jälkeen.

Mäellä on taito saada kansainvälinen moraalittomuus istumaan luontevasti ja hauskasti paikalliseen ilmapiiriin. Muualle ei tarvitse mennä, kun kerran Maskusta, Ruskolta ja Ihodesta saakka tullaan Turkuun tekemään rikoksia Amerikan malliin. Lopputulos on veikeä yhdistelmä kotiseutuhenkeä ja suuren maailman törkeyksiä, joita kelpaa toimittaja Ruuhion kollegoineen sensaatiolehdissä levitellä.

Mäki puhuu kauniisti miesten välisestä ystävyydestä, jossa alkoholilla on merkittävä osansa. Turkulainen baarikulttuuri tehdään perusteellisesti tutuksi, vaikka osa juottoloista onkin fiktiota. Niissä meno on kautta linjan lupsakkaa, tuttua ja turvallista, vaikka aika moni vakionaama tasapainoilee ”sillä ohuella vaijerilla, jolta tipahtaneet päätyvät Saramäkeen, betonimuurien taakse, maalaamaan kapioarkkuihin ruusukuvioita”.

Merkittävää ihmisessä tuntuu olevan aitous. Kaikki, jotka esittävät jotain muuta kuin ovat, joutuvat ennen pitkää naurunalaisiksi.

paikoin koukeroisesta kerrontatyylistään huolimatta Mäki kirjoittaa kevyesti ja viihdyttävästi, vitsistä toiseen liidellen, tosin paremminkin stereotypioita tukien kuin niitä kumoten. Vessahuumoria ja väkivaltaa tasapainottamaan on tuotu hassut romaniserkukset, jotka eivät sukkeluuksistaan huolimatta ole ihan niin vaarattomia, miltä kuulostavat.

Romanisuvut välienselvittelyineen edustavatkin tavallaan tässä turkulaisessa westernissä intiaaniheimoja.

Kuka sitten on sankarina häärivä cowboy? Ei ainakaan Suomen Idahosta kotoisin oleva Jone Lehmijoki alias Cowboy, vaan todellinen yksinäisen ratsastajan rooli lankeaa kyllä edelleen ja itseoikeutetusti Jussi Varekselle, ja hyvä niin.

MARI VIERTOLA

Reijo Mäki kirjoittaa kevyesti ja viihdyttävästi, vaikka kerronta on maalailevaa ja paikoin jopa koukeroista.
Reijo Mäki kirjoittaa kevyesti ja viihdyttävästi, vaikka kerronta on maalailevaa ja paikoin jopa koukeroista.