Roman Polanski on keittiöpsykologien toiveuni ohjaajaksi

Elämä vain elokuvaa

Paul Werner: Roman Polanski – Henkilökuva. Suomennos: Juho Nurmi. Minerva. 408 sivua.

On ilmiselvästikin luettava enemmän saksalaista elokuvakirjallisuutta. Maan kulttuuripiirissä ei tarvitse olla niin mielinkielin tähtien, taiteilijoiden tai Hollywoodin suuntaan. Paul Werner uskaltaa uudessa Polanski-kirjassaan kertoa vaikka ohjaajan ”autistisesta” tavasta hioa otoksia loputtomiin – samalla, kun laiva ympärillä vajoaa.

Elokuvaohjaajista kertovia kirjoja on karkeasti ottaen kolmenlaisia: kiittäviä, haukkuvia ja akateemisia. Saksalaiskirja liihottaa jossain välialueilla. Werner arvottaa elokuvat perustellun kriittisesti ja kertoo elämänvaiheet kantaa ottaen. Yhteiskunnallinen ja seksuaalipsykologinen taso lomittuvat kauniisti.

Elokuun 18. vuonna 1933 Krakovassa syntyneen Raymond Thierry Lieblingin elämä on suurempi tarina kuin elokuviin edes mahtuu. Hänen äitinsä kuoli natsien keskitysleireillä. Hän tottui jo lapsena elämään myös ilman isäänsä ja perhettä. Kiertolaiselämä vei elokuvantekijää Puolasta Pariisiin ja sieltä Lontooseen svengi-Britannin eksentrikoksi ja lopulta Amerikkaan eurooppalaisen taiteen ja dekadenssin symboliksi. Mansonin klaani tappoi hänen raskaana olevan vaimonsa, näyttelijä Sharon Taten vuonna 1969, ja vuonna 1977 hän sai syytteen alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sanotaan, että Polanski tekee elokuvia elämästään, muutamalla voltilla ja kierteellä, mutta kuitenkin. Niin tekee, kaikki taiteilijat tekevät taidetta itsensä kautta, mutta se ei ole koko totuus.

Taustalla vaikuttavat tutustuminen Kafkaan, Beckettiin ja absurdiin draamaan, elokuvat kuten Citizen Kane (1941), Hamlet (1948) ja Carol Reedin draamat Neljän tuulen talot (1947) ja Kolmas mies (1949).

Kyllä, Polanskin elokuvat kertovat riivatuista, erikoisista, sivullisista ihmisistä. Heitä vainotaan. Ahtaat tilat piirittävät heitä. Kuolema kuiskii seinien läpi ja veden pinnan alta. Hulluus kolkuttaa ohimoilla.

Polanski ei analysoi elokuviaan koskaan julkisesti. Sen sijaan hän rakensin tietoisesti auteur-myyttiä, kuvaa kosmopoliittisesta playboysta ja nousukkaasta, jolla on hyvä mutta viisto maku. Ykstiyiselämän koettelemukset ja kärsimykset ovat osa Polanski-myyttiä, tahtoi hän sitä tai ei.

Muistelmissaan hän kirjoitti: ”Niin pitkään kuin muistan, on elämässäni mielikuvituksen ja todellisuuden raja ollut toivottoman häilyvä.” Sama pätee hänen elokuviinsa.

Polanskin elokuvista tekee kiehtovia niiden vuoroveto innovaation ja konvention (John G. Cawelti) välillä. Ne ovat usein l ähteissä mitättömiä jännäreitä, jotka saavat Polanskin kosketuksen. Motiivit ja pakkomielteet ovat ”polanskia”.

Paul Werner toteaa: ”Polanski on todennäköisesti kaikkien aikojen näkyvin elokuvaohjaaja.” Varmasti ainakin elävistä. Hänen oma elämänsä nähdään elokuvien jatkokertomuksena. Se on sekä virhe että oikea havainto. ”Polanskin jokaista elokuvaa voi luulla välähdykseksi hänen sielunmaisemaansa, ja jokaista skandaalia vahvistukseksi näille sielunmaisema-arvioille”, kirjoittaa Werner hienosti. Asia ei ole näin yksinkertainen, mutta näin mielenkiinto säilyy. Me katsojat olemme taiteellisia Freud-dekkareita tutkimassa todistusaineistoa.

Wernerin kirja on ylivoimaisesti paras Polanskista koskaan kirjoitettu teos Se suhtautuu kohteeseensa sekä arvostellen että arvostavasti. Elokuvat todella analysoidaan, ja taiteilijan elämä nousee kuvitukseksi samalla kun suorat biograafiset kytkökset torjutaan.

Kirjoittaja näkee Polanskin klassisen ykseysperiaatteen ansiot. Ohjaaja on parhaimmillaan rajatussa ajassa ja tilassa. Veitsi vedessä (1962), Inho (1965), Umpikuja (1966), Rosemaryn Painajainen (1968) ja Vuokralainen (1976) tulevat lähes samasta muotista mutta virkeän erilaisina. Uusimmat elokuvat Carnage (2011) ja Venus in Fur (2013) ovat näytelmällisen laboratorion ihmiskokeita elokuvina. Eeppis-kirjallisempaa tai muuten laveampaa Polanskia edustavat kaikkien aikojen neonoir-elokuva Chinatown (1974), kuraa roiskuttava Shakespeare-tulkinta Macbeth (1971), seksuaalipoliittinen sensaatioelokuva Katkera kuu (1992), loistelias kirjallisuusfilmatisointi Tess (1979), terrorismia ruotiva moraliteetti Yö ei tunne armoa (1994). kaikkien aikojen vaikuttavin holokaustikuvaus Pianisti (2002) ja poliittinen salaliittojännäri Haamukirjoittaja (2010).

Amerikkalainen kirjailija ja kriitikko Parker Tyler on oikeassa. Parhaiden elokuvantekijöiden elämäntyötä voi ja pitääkin tarkastella ”career drama”-käsitteen kautta. Luomistyö ja elämä ovat molemmat teoksia. Polanskin elämä ja elokuvat ovat yhdessä se taideteos.

KARI SALMINEN

Roman Polanski 17.5.2014. Kuva: Lehtikuva/ Valery Hache
Roman Polanski 17.5.2014. Kuva: Lehtikuva/ Valery Hache
Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Nóż w wodzie
"Polanskin elämä ja elokuvat ovat yhdessä se taideteos."

Polanskin elokuvat ovat allekirjoittaneelle näistä kahdesta tutumpia, ja näin olkoon jatkossakin.

Mutta: Kari Salminen vetää hyvää settiä edelleen, kiitokset hänelle jälleen siitä!
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »