Esa Seppänen tarkastelee jokapäiväistä todellisuutta suurvaltapolitiikan takana

Avaran sielun arki

Esa Seppänen: Venäjä tienhaarassa. Art House. 342 s.

Kun everstiluutnantti evp. ja valtiotieteiden tohtori Esa Seppänen tuoreessa kirjassaan arvioi venäläisen yhteiskunnan moraalikatoa, hän viittaa ylenmääräiseen eriarvoisuuteen, kasvavaan vihamielisyyteen ja aggressioihin sekä niiden vastapainona depressioon ja apatiaan. Tapainturmelus ja moraalin alamäki ovat Seppäsen sanoin johtaneet myös itsemurhien määrän kasvuun.

Kriisi on tässä vaikeassa ja sekavassa tilanteessa jo liian laimea sana. Siksi olisi venäläistä yhteiskuntaa tutkivien sosiologien mielestä rohjettava puhua avoimesti katastrofista.

Filosofi N. G. Kozin esittää kirjassaan, jonka nimi suomennettuna viittaa Venäjän ja venäläisyyden tajuamiseen, että elokuusta 1991 näihin päiviin Venäjä on muuttunut demoralisoituneeksi maaksi. Näin on tapahtunut ennen kaikkea yhteiskunnallisen nihilismin ja välinpitämättömyyden seurauksena; se on murtanut kansallisen identiteetin.

Kun Seppänen tarkastelee moraalin pirstaloitumista ja totuuden hämärtymistä sekä historian että tämän päivän valossa, hän tekee kokoavan johtopäätöksen: myytti Venäjän kansan ainutlaatuisuudesta ja missiosta maailmalla voidaan unohtaa.

Sen sijaan Seppänen keskittyykin uudessa teoksessaan siihen, millaisia ihmisiä venäläiset kaikkine hyvine ja huonoine puolineen ovat. Suomalaisena tietokirjailijana hän kysyy, mitä ominaisuuksia ja arvoja Venäjän kansa pitää parhaina.

Notkeasti ja luonnikkaasti kirjoittavan Seppäsen tarkastelutapaan sopii mainiosti, että eräässä teoksensa jaksossa hän luo fiktiivisen henkilöhahmon Grigori Nikolajevitsh Romanovskin. Grisha joutuu yksilötasolla kokemaan kaikki ne arkiset tilanteet, jotka monissa sosiologisissa tutkimuksissa näkyvät tilastoissa.

Työpaikallaan, massairtisanomisten jälkeen kituvassa kombinaatissa, Grisha joutuu kokemaan sen, miten ja millaisin tuloksin työtä nykypäivän Venäjällä tehdään. Työilmapiirissä heijastuvat edelleen negatiivisesti ylenmääräinen kollektivismi ja ”uravnilovka” eli tasapäistämisen periaate. Näkyy hällävälisyyttä, passiivisuutta, välinpitämättömyyttä ja suoranaista perisyntiä: oblomovilaisuutta eli patalaiskuutta.

Seppäsen fiktiivinen henkilö joutuukin panemaan merkille, että monet työntekijät ovat menettäneet mielenkiintonsa aloitteiden tekemiseen, uusien ratkaisujen etsimiseen ja oman työpanoksensa aktiiviseen kehittämiseen. Tuloksena on tietysti tuottavuuden heikkeneminen. Shakin pelaaminen tai ristisanojen ratkominen ei tilannetta kohenna.

Venäjä tienhaarassa nostaa tarkasteluun suurvaltapolitiikan asemesta tavalliset venäläiset ja heidän arkensa. Se osoittaa, miten henkiset arvot jäävät yhä useammin aineellisten jalkoihin ja kuinka laajalle levinnyt korruptio vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Seppänen osoittaa, miten yhteiskuntaluokkien väliset syvenevät kuilut kasvattavat tyytymättömyyttä, joka suurkaupungeissa purkautuu mielenosoituksina.

Seppänen ei kuitenkaan tarkastele ainoastaan ongelmia. Hänen Venäjä-kuvaansa kuuluu kiinteästi mahdollisuuksien osoittaminen.

Moni muistaa varmaan Seppäsen väitöstilaisuuden Turun yliopistossa seitsemän vuotta sitten. Nurmela-sali täyttyi kuulijoista viimeistä penkkiriviä myöten. Seikkaperäisen väitöskirjan esitöihin kuului kolme vuotta aikaisemmin ilmestynyt laaja teos Miekkailija vastaan tulivuori (2004). Sen eräässä jaksossa Seppänen esittää J. K. Paasikiven moninaisista teksteistä löytämänsä luonnehdinnan, jota on julkisuudessa siteerattu hämmästyttävän harvoin.

Nuoruudessaan Novgorodin-stipendiaattina venäjäntaitojaan hionut Paasikivi kiteytti diplomaattina ja tulevana presidenttinä:

”Venäläisten muuttumattomana politiikkana on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää. He eivät uhraa koskaan välittömiä etujaan tulevaisuuden päämäärien hyväksi. He eivät kiinnitä koskaan huomiota siihen, mitä on sanottu, vaan ainoastaan siihen, mitä on tehty. He pyrkivät saamaan korkean hinnan siitä, minkä ymmärtävät joutuvansa tekemään joka tapauksessa. He ovat immuuneja eettisille, humanitaarisille ja abstraktiin oikeuteen perustuville tekijöille ollen pelkästään käytännöllisten ja realististen näkökohtien vaikutettavissa.”

JOUKO GRÖNHOLM

”Grisha joutuu yksilötasolla kokemaan kaikki ne arkiset tilanteet, jotka monissa sosiologisissa tutkimuksissa näkyvät tilastoissa.”
Valtiotieteiden tohtori Esa Seppänen arvioi tuoreessa kirjassaan venäläisen yhteiskunnan moraalikatoa
Valtiotieteiden tohtori Esa Seppänen arvioi tuoreessa kirjassaan venäläisen yhteiskunnan moraalikatoa
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.