Tylsät putoukset

Peter Handke: Suuri putous. Suom. Arja Rinnekangas. Lurra Editions. 192 s.

Itävaltalainen Peter Handke (s. 1942) on monien kirjallisuudenlajien taitaja, monien mielestä mestari. Hänen tuotantonsa liittyy saksankielisen kirjallisuuden ”vaikeaan” perinteeseen, jolla ei ole suoraa vastinetta esimerkiksi anglosaksisessa kirjallisuudessa. (On tietysti Joyce, mutta hän ei ollutkaan anglosaksi). Suuri putous on Handken kahdeksas suomennettu proosateos.

Handken kriittinen vastaanotto on ollut ristiriitaista, joskin voittopuolisesti ylistävää. Siitä todistavat monet kirjallisuuspalkinnot. Handkeen liittyvä poliittinen debatti on ollut vähintään yhtä kiivasta. Jugoslavian sisällissotien aikana kirjailija asettui näkyvästi tukemaan Serbiaa.

Suuri putous on kuin moderni jousikvartetto. Riitasointuisia fragmentteja, joita on vaikea hahmottaa kokonaisuudeksi. Romaanin kieli on sinänsä normaaliproosaa, mutta tapahtumat ja tunnelma ovat surrealistisia. Juonen tasolla keskeinen teema on matka. Se antaa jonkinlaisen lähtökohdan tulkinnalle. Matka on kirjallisuuden arkkityyppejä. Se viittaa elämän kulkuun, itsensä ja arvojen etsimiseen jne.

Kertoja kuvaa miehen, ammatiltaan näyttelijän, vaellusta yhden päivän aikana (Joyce!) hänelle vieraassa maassa. Hän kulkee jalan suuren metropolin metsäisiltä laitamilta sen keskustaan. Hän taivaltaa ikään kuin tarkkailun alaisena. Kertoja luonnehtii häntä sanoilla ”minun näyttelijäni”. Välillä tapahtumat ja tuntemukset sulautuvat näyttelijän tajuntaan, ja kertoja väistyy taka-alalle.

tyhjä, tavallaan tunteeton ja vailla persoonallisuutta. Hänen ammattinsa tarkoituksena on kaiketi alleviivata näitä ominaisuuksia. Onko tässä versio Handken maanmiehen Robert Musilin ”mies vailla ominaisuuksia” -hahmosta? Näyttelijän kylmyyden läpi tuntuu jokin valtava kaipaus (nälkä kuten romaanissa sanotaan), mutta se jää epämääräiseksi.

Jotkut romaanin fragmenteista avautuvat helpommin (siltä tuntuu). Näyttelijä kulkee läpi esikaupunkialueen, jonka asukkaat käyvät sotaa toisiaan vastaan. Hävitys ja väkivalta kohdistuvat aina lähinaapureihin, ei kauempana asuviin. Ilmeinen viittaus Jugoslavian sisällissotiin. Toinen osuva luonnehdinta koskee presidenttiä, jonka maassa näyttelijä vaeltaa. Kristillistä retoriikkaa viljelevä presidentti vannoo, että vihollinen tullaan nujertamaan. Ilmetty Yhdysvaltain presidentti.

Mitä romaanin nimi tarkoittaa? Se on saksaksi Der Grosse Fall. Nimen suomenkielinen käännös on sikäli onneton, että se tuo mieleen television tylsimmän viihdeohjelman. Liian helppo selitys lienee se, että romaani on kirjoitettu Yhdysvalloissa paikassa nimeltä Great Falls. Pikemminkin taustalla voisi olla näyttelijän putous metropoliin, joka sijaitsee rotkon pohjalla. Mitä se sitten tarkoittaa? Ei aavistustakaan.

JARI LYBECK