Viipurin punikit ja lahtarit

Teemu Keskisarja: Viipuri 1918. Siltala 2013, 406 s.

Historioitsija Teemu Keskisarja on todennut kirjojensa kertovan aina kuolleista ihmisistä ja kadonneesta ajasta, tällä kertaa myös kadonneesta kaupungista, Viipurista. Viipurin nostaminen tutkimuksen keskiöön sisällissodan näyttämönä on hyvin perusteltua monestakin syystä.

Sotatapahtumat alkoivat Viipurissa, siellä rintamalinja myös pysyi kaupungin läheisyydessä lähes koko sodan ajan ja lisäksi juuri Viipurissa tapahtui koko sodan pahin verilöyly. Viipurin suurta merkitystä lisäsivät vielä sen sijainti punaisen Suomen liikennesolmuna ja sitkeä säilyminen hallintokeskuksena.

Ihmiset Viipurissa

Keskisarja kertoo Viipurin vaikeista kuukausista monesta näkökulmasta. Hän käy tunnollisesti läpi taistelut, piiritykset ja puhdistuksen. Mielenkiintoisimmillaan kirja on kuitenkin keriessään tapahtumia auki seuraamalla muutaman hahmon vaiheita ja ajatusmaailmaa tarkemmin. Kirjan avainhenkilöitä ovat muun muassa valkoisten puolelta poliitikko ja pankinjohtaja K. N. Rantakari sekä Itäarmeijan komentaja Ernst Löfström, joiden ajatuksiin tutkija on päässyt kiinni muistelmien ja päiväkirjojen kautta.

Rantakari piileskeli punaisten valtakauden rääsyihin pukeutuneena, mutta valkoisten vallattua kaupungin hän nousi nopeasti ensin kaupungin poliisimestariksi ja lopulta komendantiksi. Rantakarin värikkäät päiväkirjamerkinnät kaupungin elämästä punaisten valtakaudella kertovat hyvin siitä, miten pelottavana ja vastenmielisenä rikkaat valkoiset tilanteen kokivat: ”Lyhyt ja hintelä pojanvetkale nostaa nyrkkinsä ja alkaa huitoa ja kirkua lauluntapaista. Kymmenet toverit yhtyvät mukaan ’sieraimet raivosta repeämäisillään’”.

Löfströmin muistiinpanot puolestaan paljastavat mielenkiintoisesti upseerien keskinäisiä ristiriitoja sekä niistä pulpunnutta katkeruutta. Löfström oli yksi niistä valkoisista upseereista, jotka sodan kuluessa alkoivat suorastaan vihata Mannerheimia.

Punaiselta puolelta mielenkiintoiseksi eivät nouse niinkään mainetta verisillä teoillaan hankkineet jallu kaipiaiset, vaan sodan lopulla Viipurin paennut lehtimies Gunnar Mörn. Turkulainen Mörn ei itse osallistunut kapinaan aseellisena, mutta kohtalokkaaksi hänelle koituivat lopulta ne kiivaan punaiset kirjoitukset, joita hän oli julkaissut Arbetet-lehdessä.

Enemmistö sisällissodan aikana kirjoitetuista päiväkirjoista on valkoisten tuottamia, punaiset kun eivät juuri olleet kynämiehiä, ja siksi juuri Mörnin kuvaukset Viipurin ja Tammisaaren vankileireiltä ovat erittäin mielenkiintoisia. Ne paljastavat tuomiotaan odottavan miehen mielenmaiseman vaihtumista vuoroin toivoon vuoroin epätoivoon.

Koukuttavaa kerrontaa

Keskisarjan tapa kirjoittaa on erittäin mukaansatempaava. Kirjaa ahmii kuin romaania, jonka juoni koukuttaa. Vaikka sodan lopputulos on selvillä, yksittäisten henkilöiden kohtalot kiinnostavat. Elävästä ja rikkaasta kielestä huolimatta kirjan tutkimuksellinen ote säilyy. Keskisarja onkin tehnyt mittavan työn kaivaessaan eri arkistoista esiin Viipuria koskevaa aineistoa.

Ainoa tutkijaa häiritsevä seikka teoksessa on Keskisarjan tapa viitata lähteisiinsä. Viiteapparaatti on melko suurpiirteinen, koska kussakin luvussa on tavallisesti vain yksi viite, johon on koottu kaikki usean sivun lähteet yhteen. Tutkija toivoisi käyttöönsä yksityiskohtaisempaa viittaustapaa, tällöin olisi voinut käyttää vaikkapa loppuviitteitä. Nyt ei aina käy ihan selväksi, mikä tieto on peräisin suoraan aineistoista ja mikä on tekijän omaa päättelyä. Käytetty järjestelmä lienee kuitenkin kustantajan sanelema ratkaisu, jolla on pyritty tekemään kirjasta lukijaystävällinen suurelle yleisölle.

Viipuri 1918 tuo Suomen sisällissodasta uutta tietoa mielenkiintoisesti tarjoiltuna. Teemu Keskisarja ansaitsi oikeutetusti tällä teoksellaan Tieto-Finlandia -ehdokkuuden.

TIINA LINTUNEN

Teemu Keskisarja oli teoksellaan Tieto-Finlandia -ehdokkaana.
Teemu Keskisarja oli teoksellaan Tieto-Finlandia -ehdokkaana.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.