Purettujen talojen tarinat vievät kiehtoviin turkulaismuistoihin

Sadankahdeksantoista puretun talon tarinat liittyvät Rauno Lahtisen kirjasarjan kolmannessa osassa parinsadan aikaisemmissa osissa dokumentoidun rakennuksen jonoon.

Sarjan loppua ei vieläkään ole näkyvissä, vaikka tutkija pitäytyy vain ruutukaava-alueella. Johdonmukaisesti kortteli korttelilta Aurajoen länsipuolta etenevä sarja ehtii tässä osassaan Eskelin- ja Käsityöläiskadulta Pakkarinmäelle asti. Itäpuolen purkudraama jää seuraaviin osiin.

Tästä voimme päätellä, miten mahtavia rakennusmääriä vanhassa Suomen Turussa on lyöty matalaksi. Ellei olisi, Turku olisi yhä piskuinen puutalokaupunki – viihtyisä mutta köyhänlainen Mennyt puutalojen kaupunki nousee esiin myös Purettujen talojen kolmososan sivuilta. Käsityöläiskadun linjaamasta kaupungista länteen kulkee puutalokatuja melkein yksitoikkoisuuteen saakka; kokonaisuutta täplittää vain satunnainen pieni kivitalo.

Kirja, niin kuin Lahtisen koko kirjasarjakin, toimii sellaisenaan arvokkaana Turun historian lähdeteoksena, Sadan vaatimattoman puutalon historian selaaminen voi silti vaikuttaa pitkästyttävästi – ja varmaan vaikuttaakin, jos lukijalla ei ole ennestään kosketuspintaa vanhaan Turkuun. Parhaimmillaan se toimii kuitenkin kiehtovana muistojen löytölaarina niille, jotka tallasivat näitä katuja silloin kun talot vielä elivät. – Koska nuokin talot purettiin 1960-luvun kotikadultani? Tuon talon pihamaalla leikittiin porukalla kymmentä tikkua laudalla. Ja tuossa majaili se outo suutari…

Betlehemin
kirkkohelmi

Yksi omien turkulaismuistojeni helmistä löytyy aivan etsimättä: se on kelpuutettu kansikuvaksi. Turun ruotsalaisen metodistiseurakunnan Betlehem-kirkko oli kaunis kuin koru niin sisältä kuin ulkoa, vaikka se ei ollutkaan syynä siihen, että paikka oli minulle läheinen. Enemmän aikaa vietin Käsityöläis- ja Eerikinkadun kulmatontin sisäpihalla ja pihan perän matalassa puutalossa, jossa asui meidän perheellemme rakas Hulda-täti.

Hulda ja talon eteishallin toisella puolella asuva neiti Mickelsson olivat metodistikirkon jäseniä ja töissä Åbo Underrrättelserissa, Hulda-täti oikolukijana ja neiti Mickelsson latojana. Molemmat ammatit ovat jo historiaa, niin kuin talokin.

Metodistikirkko omisti koko tontin rakennuksineen ja vuokrasi seurakuntalaisilleen siitä vaatimattomia asuntoja. Hulda-tädin koti oli yksi huone ilman hellaa; keittiö ja pesutilat olivat asukkaiden yhteiskäytössä.

Talon historiassa puhutaan vanhainkodista, mutta Huldan asunto oli tavallinen vuokrahuone. Sitä hallitsi mahtava kaakeliuuni, jonka enkelikoristeet olivat kauneimpia mitä siihen ikään mennessä olin nähnyt.

Purkajat
ovella

Hulda oli asumisestaan syvästi huolestunut. Metodistiseurakunta oli ilmoittanut panevansa tontin puutalot myyntiin, ja ostajakin oli selvillä: rakennusyhtiö Kivikartio. Betlehem-kirkko (kirjoitan sen yhdellä eellä päin vastoin kuin kirjan tekijä, koska sen emoseurakuntakin niin tekee) kaipasi kipeästi peruskorjausta, ja myymällä puutalot maapohjineen saataisiin siihen rahaa.

Kaupunki ei kuitenkaan antanut puutaloille purkulupaa, joten kauppa ei toteutunut. Lopulta seurakunta luovutti ja myi koko tontin kirkkoineen päivineen Kivikartiolle osittaisena vaihtokauppana. Hartela rakennutti seurakunnalle uuden punatiilisen laatikkokirkon Hämeenkadulle ja luovutti viereisestä kerrostaloyhtiöstä huoneistoja seurakunnan vanhuksille.

Vuonna 1971 Hulda-täti muutti Hemmetin vanhainkotiin ja Betlehem-kirkko ja sen piharakennukset rojautettiin maan tasalle.

Parkkipaikkojen
kaupunki

Huldan elinaikana kaupunki ei kuitenkaan päässyt sopuun tontin käytöstä. Arvokas paikka toimi vuosikymmenen verran parkkipaikkana, kunnes siihen 1982 nousi nykyinen kerrostalo.

Tarina ei ole Turussa epätavallinen. Vastaavia purkutonttien parkkipaikkoja on ollut siellä täällä.

Muistetaan vaikkapa Purettujen talojen ykkösosassa esitelty Cygnaeuksen koulu, joka purettiin Kauppatorin ylälaidasta 1968. Kun tontille perustetulle parkkipaikalle yli neljännesvuosisata myöhemmin rakennettiin nykyinen lääkärikeskusrakennus, monikaan ei enää muistanut, mikä aarre sen paikalla ennen seisoi.

Melkein yhtä kauan turkulaiset pysäköivät autonsa nykyistä Julininkulman liiketaloa edeltävälle parkkipaikalle, josta purettiin vuonna 1966 arkkitehti Gylichin Turun palon jälkeen entisöimät kauniit kivirakennukset. Rakentaminen ei tunnu turkulaisille olevan yhtä helppoa kuin purkaminen.

EVA LATVAKANGAS

Rauno Lahtinen: Turun puretut talot 3. Sammakko 2013. 240 s.

Raitiovaunu köröttelee Eerikinkatua vuonna 1968.
Raitiovaunu köröttelee Eerikinkatua vuonna 1968.
Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

niin
Hävettää olla syntyjään Turusta.Elin siellä kun oli vielä ratikat.Nyt en enää ilkeä mainita syntymäkaupunkiani tuttaville.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
Betlehemin kirkkohelmi
Muistan tuon kirkon. Olin juuri muuttanut Turkuun ja ihmettelin kovasti tuon nätin kirkon purkamista. Suuttumus nousi siinä vaiheessa kun tontti otettiinkin parkkikäyttöön vuosikausiksi. Aivan käsittämätöntä! Börsin purkamista olin seuraamassa torilla mielenilmaisijoiden joukossa. Siitä ajasta lähtien olen harmitellut vanhojen talojen purkuvimmaa ja varsinkin sitä, että puretut talot yleensä korvattiin tyylittömillä laatikkomaisilla betonikolosseilla. Ihan niinkuin arkkitehdeilla ei olisi mitään velvoitteita vanhaa historiallista kaupunkia kohtaan.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
asukkaana
Itse kyseisen kirkon ja seurakunnan rakennuksissa asuneena (v.1945-196?), on muistiini jäänyt mm. seuraavat pikkuseikat.

Tontin Eerikinkadun sivulla oli kirkkorakennuksen lisäksi kirjapaino.(Turun Uusi Kirjapaino) Käsityöläiskadun puolella kirkon jälkeen ensin matala puurakennus, jnka ovipielessä kyltti "Ålderdomshem". Liekö tarkoittanut vanhainkotia, kuitenkin asukkaina oli muutamia iäkkäitä naisia. Samassa rakennuksessa oli seuraavana maineikkaan näyttelijän Hemmo Airamon koti. Pihan puolelta samassa rakennuksessa toimi talouskoulu.
Lisäksi käsityöläiskadun puolella oli 3-kerroksinen kivitalo, jossa toinen porraskäytävä oli pihan puolella.
Keskellä tonttia oli 2-kerroksinen kivi-puutalo, niinikään kaksi porraskäytävää.

Pihalle oli aidalla eristtetty hieno oleskelualue talossa asuville vanhuksille mainioine puutarhakalusteineen. Näin oli suojattu kahvittelutuokiot tenavien pihariennoilta.

Kyllä suretti talon ja kirkon purku, vaikka itse olin jo muuttanut pois.
Jäipähän sentään lapsuusajan muistot.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »