Rappiokulttuurin
taudinkuva

V.S. Luoma-aho: Kronologi. Poesia. 60 s.

Sanotaan heti kärkeen, että V.S. Luoma-ahon kolmas teos Kronologi on paitsi tekijänsä tähänastisen tuotannon onnistunein kokonaisuus, myös vuoden 2013 parhaita runokokoelmia. Luoma-ahon kolkon vision arvo kuitenkin valkeni allekirjoittaneelle vasta arviota kirjoittaessa, niin kuin hyvän kirjallisuuden kanssa toisinaan käy. Lukukokemus itsessään ei ollut sieltä miellyttävimmästä päästä.

Tyylillisesti Kronologi jatkaa siitä, mihin Luoma-ahon edellinen teos, vuonna 2011 ilmestynyt Remora jäi. Runo kirjoitetaan edelleen nurin, sisältä eripariseksi. Tarttumapintaa jää ainakin perinteiselle runoanalyysille vähänlaisesti ja turhautumisen tunne käy tulkitsijalle tutuksi.

Kronologin tapauksessa tutustumiskynnystä on kylläkin madallettu. Teoskokonaisuus kehystetään tieteiskirjallisiin raameihin: niteen kansikuva tuo mieleen 80-lukulaisen kyberpunkin ja kustantaja puffaa tekstikokoelmaa scifi-aforistiikkana. Mielleyhtymät tieteisfiktion suuntaan tarjoavat tulkinnoille epäilemättä jonkinlaista kaikupohjaa, mutta omassa luennassani teos edustaa ennemminkin puhdasveristä nykykulttuurirunoutta.

Lohdutonta runofiktiota

Kronologin todellisuudessa kulutuskeskeisen elämänmuodon vääjäämätön, hitaasti etenevä rappio ruumiillistuu mädän, maatumisen, bakteerien ja virusten muodossa. Orgaaninen, teollinen ja digitaalinen jäte sotkeentuvat kerskakulttuurin raunioissa kukoistavaksi ekosysteemiksi: ”Sätkivä olento: älysedimentit pyörittävät naisen romussa / jotain mainosrutiinia. // Ja sitten ovat kylmettyneet, kovettuneet kohdat, joista / liike on poistunut kuin rotat.”

Kuten jo teoksen nimi vihjaa, rappiolla on ylöskirjaajansa. Arkisemmat, keskeislyyriset ”päiväkirjamerkinnät” sitovat kokoelman todellisuuden nykyhetkeen. Kronologin lohduttomassa runofiktiossa peli on jo menetetty, siellä täällä tekstissä pilkahtelevan minän osana on vain puhua katastrofi esille.

Jonnekin fragmentin ja uudistusmielisen aforismin välimaastoon sijoittuva runotyyli on lauseopillisesti täsmällistä, mutta tekstisisällöt ovat samalla omiaan aiheuttamaan sotkua ja päänvaivaa. Yksittäiset runofragmentit hahmottuvat irrallisina suhteessa toisiinsa ja asiayhteyksien mekaaninen arvuuttelu varastaa paikoin shown.

Turnauskestävyyttä vaaditaan

Rakenteellisesti Kronologin tekstinpätkät on järjestelty lyhykäisiksi sarjoiksi. Perinteisen runokohtaisen tulkinnan sijaan Luoma-ahon teosta onkin mielekästä tarkastella merkitysten rihmastomaisena leikkinä. Vähän kuin katselisi kolmiulotteista kuvaa, sellaista, jota varten silmät täytyy kipristää kieroon.

Ilmaisussa korostuukin kielikuvan sijaan mielikuva, irrallisista havainnoista koostuva sirpaleinen kokonaisuus. Kokoelman konkreettinen lukuohje, runouden ilmaisutraditioita pöyhivä koodiavain, kirjoitetaan auki vasta teoskokonaisuuden kalkkiviivoilla: ”Tulee poistaa kuvalta vastakuva, vastakaiulta äänen näköala, / maisemalta vamman hoivavietti.”

Metodinen vastahankaan kirjoittaminen on onneksi sisällöllisesti perusteltua. Kielen ympäri nyrjäyttäminen kääntää esille havaintotodellisuuden nurjan puolen, rappeutuvan kulttuurin matoja kuhisevan taudinkuvan. Ja juuri tässä piilee Kronologin onnistumisen salaisuus: ilmaisun tyylipiirteet nivoutuvat erottamattomasti osaksi tekstisisältöjä, siis sitä, mistä runoissa puhutaan.

Enkä silti voi välttyä vaikutelmalta, että merkittävä osa teoksen materiaalista perustelee paikkansa ainoastaan ristiriitaisuutensa, sisällöllisen epäsuhtansa ansiosta. Joko vähempimerkityksellisiksi tulkittavia rivejä on yksinkertaisesti liikaa, tai sitten kriitikolta vain loppui turnauskestävyys kesken. Luoma-ahon kokoelman ilmaisu onkin tämän yksittäisen lukijan näkökulmasta paikoin aivan tarpeettoman hankalaa.

Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että teoskokonaisuutena Kronologi edustaa julkaisuvuotensa terävintä runokärkeä. Tällaista nykykirjallisuutta – kriittistä, ärsyttävää, haastavaa – toivoisi saavansa lukea koko lailla enemmän, kuin mitä kustantajien julkaisuohjelmat tuntuvat sallivan.

MIIKKA LAIHINEN

Kronologi on V.S. Luoma-ahon kolmas teos.
Kronologi on V.S. Luoma-ahon kolmas teos.