Foucault’n klassikko kertoo kliinisen katseen synnystä

Katso ihmistä

Michel Foucault: Klinikan synty. Suom. Simo Määttä. Niin & Näin. 260 s.

Michel Foucault ei ollut helppo kirjoittaja, eivätkä hänen historialliset yleistyksensä suinkaan ole aina kestäneet kriittistä katsetta, mutta yhä vain hän on kovassa maineessa mannermaisen filosofian harrastajien keskuudessa.

Foucault kirjoitti teoksensa niin täyteen oivalluksia, että hänen melkein toivoo olevan oikeassa viimeistä letkautusta myöten Kuten Klinikan synnyssä, jossa hän kertoo kuinka patologisen anatomian synnyn yhteydessä 1700- ja 1800-lukujen taitteessa sai alkunsa lääketieteen nykyaikainen tapa tarkastella ihmistä.

Lääkäristä tuli asiantuntija, joka tietää yksilöstä enemmän kuin tämä itse. Lääkärin katse oli kertyvän tiedon ja asiantuntijuuden instrumentti, joka alisti potilaan kehon objektiksi ja kytki sen esimerkkikappaleena jonkinlaiseen tiedon suureen varastoon.

Taudit ja kuolema
päivänvaloon

Foucault ei teoksessaan ajattele, että taudit ja kuolema olisi nykyaikana sysätty näkymättömiin, päinvastoin: modernissa lääketieteessä ne nimenomaan nousevat päivänvaloon. ”Tieto tunkeutui toukkien tyyssijoille.”

Anatomis-kliininen menetelmä oli lääketieteen ehto. Sen avulla tautien ja kuoleman metafyysinen tausta hälvenee, ja ne löytävät itsensä kielestä ja tutkivasta kulttuurista. Ihminen paljastuu rajalliseksi, ja samalla pelastuksen käsite korvataan terveydellä. Tai kuten Foucault niin runollisesti sanoo: ”Taudin alapuoliset syvyydet, jotka ovat itse tauti, nousevat kielen kirkkauteen.”

Klinikan piirissä taudeista tuli järjestelmiä, joita potilaat oireineen täydentävät esimerkkitapauksina. Tiedon muodostuminen ja tieteen instrumentaalinen kehittyminen ovat aina myös yhteiskunnallisia asioita. Lääketieteestä tuli ”luonnollisen ja yhteiskunnallisen ihmisen tuntemusta”.

Parasta Foucault’ssa yleensä ja myös tässä kirjassa on hänen tapansa nostaa itse tietäminen historiallisena ja rakenteellisena operaationa esiin. Mikään ei ole objektiivisena ikuista ja ehdotonta, ei edes tieteellinen tieto, vaan tietyissä yhteiskunnissa tiettyinä aikoina syntyvää.

Sairaudet eivät
ole luonnonobjekteja

Maalaisjärki sanoo, että vaikkapa sairaudet ovat kautta historian suunnilleen samoja. Mutta Foucault sanoo: ”Kansoilla, joilla ei vielä ole sivistystä, on vain kaikkein yksinkertaisimmat ja tarpeellisimmat sairaudet” Sairaudet ovat lääketieteen kehityksestä kumpuavia totuuksia, eivät sellaisenaan luonnonobjekteja. Ne ovat itseään koskevien käsitysmahdollisuuksien seurauksia ja siksi historiallisia.

Lääketiede ei ole vain nippu tietoa, joilla sairaita hoidetaan vaan se on yhteiskunnallinen totuuskertomus sairaasta ja terveestä ihmisestä, kuolemasta ja oikeanlaisen ihmisen malleista. Tällaisten tiedon rakenteiden ja katseiden parissa työskentely kuulostaa Kantin kategorioilla pelaamiselta, mutta Foucault’lla kategoriat ovat historiallisia ja yhteiskunnallisia, eivät ikinä ikuisia. Kun edes tiedon vankin tuotantolaitos tiede ei pääse pakoon kriittistä ja suhteellistavaa katsetta, ollaan ihmisenä olemisen perusasioissa kiinni.

Foucault’n lähestymistapa on tietyssä mielessä vaihtoehtoisuuden mahdollisuuksissa kiinni, mutta hän ei politikoi suoraan, vaan nostaa näkyville ne rakenteet, jotka yhdenmukaista tietoa ja luokittelua tuottavat.

Eikä hän ole mikään puhdas teoreetikko. Foucault saattoi olla jossain asioissa väärässä ja tulkita aineistoa väärin, mutta ainakin hän perusti näkemyksensä empiiriselle aineistolle.

KARI SALMINEN

”Parasta Foucault’ssa yleensä
ja myös tässä kirjassa on hänen
tapansa nostaa itse tietäminen
historiallisena ja rakenteellisena
operaationa esiin.”
Rembrandtin maalaus Tohtori Tulpin anatomian luento (1632) kuvaa ikonisesti ruumiinavausta.
Rembrandtin maalaus Tohtori Tulpin anatomian luento (1632) kuvaa ikonisesti ruumiinavausta.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.