Millainen ihminen ja talouselämän toimija Björn Wahlroos (s. 1952) on? Harvalla on asiasta perusteelliseen, kokonaisvaltaiseen tosiasia-aineistoon perustuvaa näkemystä. Mutta mielipiteitä hänestä on miltei jokaisella meistä, useilla väkeviä. Mikä suhde niillä on totuuteen? Monilla hyvin hutera.

Arvostettu Helsingin Sanomien talouden ja politiikan toimittaja, Tuomo Pietiläinen, joka toimi lukuvuoden 2012-2013 vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa, kokosi 25 opiskelijastaan työryhmän, jonka kunnianhimoisena tarkoituksena oli laatia epävirallinen elämäkerta talouselämämme aikaansaavasta ja etevästä toimijasta.

Kirjan työryhmä ei edes tavannut kohdettaan, vaan loi käsityksensä haastattelemalla suuren joukon ihmisiä sekä referoimalla lähteitä. Salapoliisityötä on tehty, mutta kevyin tuloksin. Tiedonhankinta on epäjärjestelmällistä ja pinnallista. Parhaiten tietäviä työryhmä ei saanut avautumaan. Kirja pääosin kierrättää muualla julkaistuja tietoja toki lähteet huolellisesti kertoen.

Tekstin yksityiskohtien moninaisuus häivyttää suuret linjat hahmottomiksi. Yksityiskohdista riennetään seuraaviin yksityiskohtiin tekemättä välillä synteesiä ja tulkitsematta detaljien merkitystä. Tekijätiimi on aineistonsa vanki eikä hallitse sitä.

Elämäkerta
ei löydä ihmistä

Wahlroosin elämänvaiheet koululaisesta ekonomistiksi ja finanssimiehestä kartanonherraksi kuvataan omituisen ulkokohtaisesti. Elämäkerta käy läpi pankkiirin elämää lapsuudesta ja nuoruudesta vaurastumiseen, mutta ei löydä ihmistä. Pilvenpolttelut ja järjestyshäiriöt koulussa sekä varustetietoinen partiolaisura selostetaan, mutta elämälle vieraalla tavalla.

Wahlroosin investointipankki Mandatumin synty ja kasvu sekä sisäiset kiistat selostetaan, mutta jälleen tavalla, joka ei vaikuta siltä, että tekijätiimillä olisi ollut todellisia sisäpiiritietoja. Wahlroosin superrikastumisen toinen askel eli Mandatumin ja Sampo-Leonian fuusio on julkisuudessa selostettu jo ennenkin, eikä kirja näiltä osin tarjoa mitään syvällistä uutta. Kartanoelämän analyysi ei ylitä juoruilua.

Lopputulos
pannukakku

Kirjaa on jo kuukausikaupalla hypetetty. Lopputulos on pannukakku: Kirja ei lainkaan ymmärrä elämänmyönteistä ja iloista suomenruotsalaisuutta, 1970-luvun vasemmistoradikalismia eikä juuri modernia talouselämää. Laiminlyönnit eivät ole vähäisiä sillä juuri näistä kirjan piti kertoa.

Wahlroos on nokkela ja sanavalmis. Kohteen huumoria ei ole kirjassa tavoitettu. Siinä toki on huumoria, mutta se on tahatonta. Enimmäkseen kirja on totista torvensoittoa. Kohteen nimen viimeinen kirjain S esiintyy jopa kirjan tittelisivulla dollarimerkkinä $. Tämä käy koululaishuumorista, mutta miksi se on tässä kirjassa? Wahlroosin punaiset housut jaksetaan mainita. Kai hän ne omilla rahoillaan on hankkinut?

Tekijät ovat ottaneet itsensä liian vakavasti. Ehkä tämä selittyy tekijöiden nuoruudella ja vajavaisella elämänkokemuksella – sekä kiveenhakatuilla ennakkoluuloilla. Kirjassa on enemmän lämpöä kuin valoa. Kirjan tendenssi on silmiinpistävä ja toimii jo alkusivuilta itseään vastaan. Puolustuskyvyttömiä kuolleitakin käsitellään tavoilla, jotka eivät ole kirjoittajakollektiiville kunniaksi. Wahlroosilla on ystäviä. Tämän iloisen tosiseikan tekijät saavat jotenkin vaikuttamaan kyseenalaiselta ja epäilyttävältä.

Talousajatteluun
ei uppouduta

Wahlroos ei ole urallaan tehnyt suuria virheitä. Tämä mammuttimainen fakta jää kirjassa huomiotta. Kiitosta ansaitsee kirjan 600 ihmisen henkilöluettelo. Se auttaa kirjassa mainittuja piipahtamaan kirjakaupassa selailemassa kirjaa juuri niiltä sivuilta, joilla itse esiintyvät.

Björn Wahlroosin tie 1970-luvun alun leninististä 2000-luvun talousmieheksi ei lopulta ole kovin pitkä. Ehkä hän lopulta on muuttunut vähemmän kuin useimmat ikätoverinsa.

Wahlroosin talousajatteluun kirja ei uppoudu käytännöllisesti katsoen lainkaan. Tähän tekijätiimillä ei ollut edellytyksiä. Wahlroosin Ayn Rand –hörhöilyt mainitaan, mutta kiusallisen pinnallisesti nekin.

Wahlroos ansaitsee syvällisemmän kirjan.

Kirjoittaja on valtio-opin professori Turun yliopistossa