Luvatun hysterian maa

Kirjailija Marko Tapio (1924–1973) pyrki neliosaiseksi kaavaillulla Arktinen hysteria -romaanisarjallaan mullistamaan suomalaisen kirjallisuuden. Urakka jäi kesken, ja sarjasta ilmestyi vain kaksi osaa vuosina 1967 ja 1968. Näihin osiin ja Tapion elämään on esseistinä tunnettu Timo Hännikäinen paneutunut huolella.

Aineistona Hännikäinen on käyttänyt oman subjektiivisen suodattimensa lisäksi Harri Tapperin ja Marko Tapion vaimon Tuulikki Valkosen haastatteluja. Toki aikalaiskritiikkejä, kirjeitä ja Tapion omia kirjoituksia on myös hyödynnetty lähdemateriaalina.

Hännikäinen pureutuu kiinnostavasti Tapion kirjailijapersoonan ja Arktisen hysterian psykohistorialliseen puoleen. Tapion oma elämä, sukuhistoria, saarijärveläisyys, sisällissota, alkoholismi ja maskuliininen uho sulautuvat dostojevskilaisittain itse luovaan tekoon, tässä tapauksessa Arktisen hysterian kollektiiviseen maisemaan.

Hysterian
määritelmä

Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat luokkaidentiteetti, yksilön moraali, sotatraumat, illuusio kansallisesta eheytymisestä ja yhtenäiskulttuurista. Mielenkiintoinen on itse Arktisen hysterian määritelmä, joka ei toisin kuin luullaan ole Marko Tapion keksimä.

Termiä on käytetty jo 1860-luvulla venäläisessä shamaanitutkimuksessa. Arktinen hysteria voidaan lukea pohjoiseksi luonteenlaaduksi, jossa ihminen alistuu pimeään ja kylmään valittamatta, mutta sortuu samalla äärimmäisyyksiin, polttaa humalapäissään kotitalonsa tai murhaa kirveellä ryyppykaverinsa. Tapion omin sanoin se on ”tuhoon tuomitun kansan reaktio”.

Hännikäinen käsittelee hysteriaa myös Tapiossa itsessään, jossa sekoittuvat narsistinen suuruudenhulluus, ajoittainen väkivalta, ujous ja alemmuudentunne. Vihtori-isän varjo oli pitkä Tapion aikuisessa elämässä, mikä lisäsi kovaa näyttämisen halua.

Tapion silmissä siinsikin Hännikäisen mukaan Nobelin kirjallisuuspalkinto ”kansainvälisen tason suurteoksen” myötä. Kesken jäänyt koulu ja upseeriksi kelpaamattomuus jättivät häpeän tunnetta identiteettiin, jota ”mahdottomia” tavoittelemalla sitten yritettiin kompensoida.

Rehellinen
kansankirjailija

Kulttuurihistoriallisesti Tapion merkitystä ei voi liiaksi painottaa, koska ensimmäisenä kansankirjailijana hän ei samaistunut itse kansaan.

Tapiota voi pitääkin aikalaistaan Väinö Linnaa rehellisempänä eepikkona siinä mielessä, ettei Tapio romantisoinut työväestöä. Hännikäinen on huomannut edellä mainitun ja kirjoittaakin: ”Tapio esitti köyhät aivan yhtä pyyteellisinä ja lyhytnäköisinä kuin rikkaat, joita he syyttivät kaikista ongelmistaan.” Onko tällä haluttu sanoa, että porvarihan on duunarille aina ’rikas’, vaikka olisi keskituloinen?

Puhukoon Tapio itse kirjoittamansa kautta: ”Köyhää ihmistä ja hänen asiaansa on kaunisteltu maailmassa niin anteeksiantamattoman rikollisen paljon, että minua kammotti, kun se minulle selvisi.” Rohkeutta tuntuu Tapiolta löytyneen, kun muistetaan, että kirjat julkaistiin 1960-luvulla.

Arktinen hysteria oli kummajainen kansien välissä epäkronologisen rakenteensa, aikatasojen käyttönsä sekä tuhruisen lihallisuutensa takia. Samalla se oli ja on kaunistelematon dokumentti suomalaisesta psyykestä, joka ”riehakkaimmillaankin on kuolemanvakavaa”.

Timo Hännikäinen: Hysterian maa. Savukeidas 2013. 152 s.

JUHANI BRANDER

Timo Hännikäinen paneutui kirjailija Marko Tapion (1924–1973) elämään ja romaanisarjaan.
Timo Hännikäinen paneutui kirjailija Marko Tapion (1924–1973) elämään ja romaanisarjaan.
Anton Ripponin kirja kertoo natsi-Saksan järjestämistä vuoden 1936 olympialaisista.
Anton Ripponin kirja kertoo natsi-Saksan järjestämistä vuoden 1936 olympialaisista.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.