Jotenkin valitut runot

Raymond Carveria (1938–1988) pidetään hyvällä syyllä yhtenä viime vuosikymmenten tärkeimmistä yhdysvaltalaisista prosaisteista. Carver muistetaan ennen kaikkea novellistiikkansa ansiosta, vaikka kirjailijan backkatalogiin lukeutuu proosateosten ohella myös kaikkiaan seitsemän kokoelmallista lyriikkaa.

Sammakon kustantamana ilmestyvä Sateisten päivien jälkeen laajentaa kiitettävästi kuvaa Carverin 1980-luvun runotuotannosta. Järjestyksessä kolme ensimmäistä, alun perin vuosina 1968–1976 ilmestynyttä runoteosta on kuitenkin tarkemmin määrittelemättömästä syystä rajattu tyystin julkaisun ulkopuolelle.

Runoilijakuvan kannalta tämä on harmillista. Tiukan rajauksen perusteet olisi ainakin ollut hyvä kirjata tunnollisemmin esille. Jälkisanaan sisällytetty puhe kääntäjien, kustantajan ja kirjailijan puolison lempirunoista ei oikein käy vielä perustelusta, jos otsikkotasolla tarjolla on usein koko tuotannonlaajuiseen otantaan perustuvalla Valitut runot -tittelillä aateloitu opus.

Kolisevaa
americanaa

Tuoreen käännösvalikoiman parisataa runoa kattavat Carverin runomuotoisesta tuotannosta kustantajan laskujen mukaan kuitenkin kaksi kolmasosaa, siis huomattavasti laajemman otannan, kuin Lauri Otonkosken ja Esko Virtasen vuoden 1994 käännös Rivi riviltä, lyönti lyönniltä.

Paketin luettuani olen taipuvainen ajattelemaan, että ehkä käännöstyön aiemmalle pidättyväisyydelle on ollut ihan perusteltu syy. Carverin 1980-luvun runotuotanto kun on kauniisti ilmaistuna laadullisesti epätasaista.

Kronologisesti järjestetty runovalikoima sisältää tekstejä neljästä kokoelmasta. Varsinaista temaattista kehityskaarta tai teosten välillä havaittavia tyylillisiä painotuseroja julkaisusta on silti vaikea kaivaa esille. Carverin runousopin keskiössä on kautta linjan yksinkertainen ja mutkaton, suorasanaista kerronnallista tenhoa häpeilemättä hyödyntävä säeilmaisu.

Valikoiman parhaat runot ovatkin kuin säkeiksi riisuttuja henkilö- ja tilannekuvia, synkkävireistä ja ontosti kolisevaa americanaa Tom Waitsin tyyliin. Beat-sukupolven romantisoitu maailmankuva on muuntunut alkoholismin, työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien riivaamaksi selviytymistarinaksi.

Toispuoleinen
kuriositeetti

Verevien novellirunojen vastapainona julkaisuun on valittu tuhti nippu yhdentekeviä arkisia huomioita ja löysää keskeislyyristä ajatuksenjuoksua. Carverin viimeiseen, postuumisti julkaistuun kokoelmaan sisältyvä runo Runot alkaa tässä suhteessa kuvaavasti:

”Niitä on syntynyt tässä kuussa joka päivä./ Totesin joskus kirjoittavani niitä/ koska ei ollut aikaa muuhun. Tarkoitin tietysti/ hienompia juttuja – kuin mitättömät/ runot ja säkeet.”

Ajan- ja tilantäytteeksi kirjoitettua käyttölyriikkaa eivät ironiset sutkautukset pelasta. Juha Rautio, toinen runovalikoiman suomentajista, etsii ratkaisua kirjailijan henkilöhistoriasta: ”Elämäkerrallisuus ei sinänsä riitä selittämään Carverin runojen viehätysvoimaa.”

No, toivottavasti ei, sillä kirjailijan yksityiselämän tapahtumiin ankkuroituva tulkintatraditio vanhentui ideologisesti ongelmallisena Suomessakin jo puoli vuosisataa sitten.

Ymmärrän silti, mitä Rautio ajaa takaa. Jos lukijaa kiinnostaa enemmän itse kirjallisuus, kuin oletetun yksityishenkilö Raymond Carverin oletettu yksityiselämä, voi valikoiman heikommilla runoilla olla lukijalle vain vähänlaisesti annettavaa.

Kustantaja kutsuu tiedotteessaan julkaisua kulttuurityöksi, mutta itse taipuisin ennemminkin kuriositeetin kannalle. Carverin kaltainen kulttikirjailija löytänee lukijansa Suomessakin, mutta niin kaunokirjallisten ansioidensa valossa kuin valittujen runojen laitoksenakin Sateisten päivien jälkeen jää auttamatta toispuoleiseksi.

Raymond Carver: Sateisten päivien jälkeen. Valitut runot. Suom. Arto Lappi ja Juha Rautio. Sammakko 2013. 256 s.

MIIKKA LAIHINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.