TS Kirja

Maailmanpyörän runollinen rasituskoe


• Marianna Kurtto: View-Master. WSOY. 85 s.

Marianna Kurton neljäs runokokoelma View-Master vie lukijaa villein siirtymin halki kulttuurin ja puhekielen eri rekisterien. Runoilijan työn lisäksi muun muassa kirjoittamisen opettajana toimivan helsinkiläisen uutukainen on mielestäni hänen onnistunein teoskokonaisuutensa tähän mennessä.

Teoksen runot ovat kokoelman nimen ja teeman mukaisesti kuin kurkistuksia katselulaitteeseen, jossa kiekot vaihtuvat savannin eläimistä Keski-Euroopan nähtävyyksiin. View-Master luo ihmeen todentuntuisia näkyjä, jotka haihtuvat merkityksen luisumaan tai sortumaan, kun niistä on saada kiinni.

Monia ääniä

Kurtto käyttää nykyistä puhekieltä ja kohotteista runokieltä sekaisin, ja kielelliset poikkeamat ovat hyvin perusteltuja. Käytetty kieli on osa teoksen kokonaismerkityksen muodostumista, siis paljon tärkeämmässä osassa kuin vain ilmaisemassa jotakin.

Kurton aiemmissa teoksissa on saattanut toisinaan syntyä vaikutelma, että kokeelliset keinot, kuten typografinen tyylittely, eivät tue teoksen sisältöä. Vaikka en katso, että typografian pitäisi palvella aina jotakin korkeampaa tarkoitusta, uuden tason tällainen muodon, sisällön ja graafisen suunnittelun yhteispeli kuitenkin teokseen tuo.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

View-Master on hyvä esimerkki nykyruno-teoksesta, jonka läpi ei loista yksi monotoninen tekijän ääni. Teoksessa on monia ääniä, jotka kaikki tukevat teoksen kulloistakin teemaa. Joissakin runoissa tunnistaa yhtäläisyyttä Henriikka Tavin ensimmäisiin teoksiin. Kurtto laventaa View-Masterissa proosaruno-ilmaisuaan kohti kielirunouden perinteisiä keinoja. Runojen konkreettisuus palvelee hienosti teoksen suurta teemaa, eli sitä, kuinka ihminen modernismista alkaen on ottanut maailmaa haltuun näköaistinsa avulla.

Säröjä viattomuudessa

View-Masteria lukiessa tunnistaa ja tuntee lämpöä niistä seikoista, jotka muodostavat länsimaisen maailmankuvamme. Vaikka yhteiskunnallinen kokoelma onkin, Kurton teos ei moralisoi ja saarnaa, vaan tulee lähelle lukijan tunnemuistia, samalla paljastaen hallintapyrkimyksemme koomisuuden.

Kurtto kirjoittaa: ”Jossain vaiheessa jokaisen elämää se eksyy italiaan. Se välttelee kliseitä kuten / simpukka ja kiipee espanjalaiset portaat. Se on oikee turisti”. Naiivin kielen voi ajatella näissä runoissa ilmaisevan maailmanmatkaamisemme rahvaanomaisuutta. Niin banaalia kuin se ehkä onkin, niin tätähän me teemme, tahdomme löytää maailman sellaisena kuin tv-sarjat ja matkalehdet – eli nykyajan ”view-masterit” – sen ovat meille opettaneet.

Teos tahtoo muistuttaa, että jostakin turismin turmelemien kaupunkikohteiden sekä teollisuuden turmeleman luonnon keskeltä voi edelleen löytää jotakin arvaamatonta ja aitoa. Aavistus jostakin, mitä kieli tai laskelmat eivät täysin tavoita.

Jotakin yhtä arvaamatonta kuin Kurton runojen assosiatiiviset siirtymät, jotka riistävät hallinnan tekstille – vetävät maton selkeyttä ja merkityksiä janoavan lukijan alta.