Kirja-arvostelut

Liikkeen ja rakkauden
pakkomielteisyys

• Saara Henriksson: Linnunpaino. Into 2012. 246 s.

Tamperelaisen Saara Henrikssonin toinen romaani Linnunpaino sukeltaa ammattitanssijan rankkaan arkeen. Tarinan keskiössä on päättäväinen ja kunnianhimoinen Lilja, jonka ryhmä esittää ritari Siniparran ja hänen viimeisen vaimonsa tarinan.

Kun Lilja loukkaantuu ja päärooli Judithina lipsahtaa käsistä, hän avaa silmänsä ja kohdistaa katseensa tanssisalin ulkopuolelle. Hän tutustuu lintumies Tommiin ja päättää tehdä tästä omansa keinolla millä hyvänsä.

Romaani kuvaa ansiokkaasti tanssitaiteilijan arkea. Tili näyttää nollaa, eikä asuntoa ehdi siivota. Onnistumisen pakko on kova: ”En kaipaa mitään enkä ketään, minulla on koko ajan ihmisiä ympärilläni. Minulla on tanssi enkä muuta tarvitse, kunpa vain onnistuisin nyt.” Tie itsensä armahtamiseen on pitkä ja raskas.

Sama ehdottomuus ja pakkomielteisyys heijastuvat päähenkilön ihmissuhteisiin.

Siniparran tarina saa mielenkiintoisia uusia tulkintoja. Liljan Judith on aktiivinen nainen, joka koettelee miehensä rakkauden rajoja. Kysymys on siitä, kuinka paljon mies on valmis taipumaan naisen tahdon edessä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Groteskeja piirteitä saava satu heijastuu myös Liljan ja Tommin kompuroivaan suhteeseen. Lilja haluaa Tommin kertovan, ketä rakasti ennen häntä. Lilja haluaa tietää jokaisen Tommin askelen ja samalla antaa miehelle totaalisen vapauden.

Kutkuttavalla tavalla romaani pohtii, mitä olemme velkaa kumppanillemme - kaiken vai emme mitään?

Linnunpaino ei ole yhtä vahva ja vakuuttava kuin Henrikssonin esikoisteos Moby Doll (2011). Tommin ja Liljan välinen suhde jää hyvästä jännitteen rakentamisesta huolimatta hataraksi. Myös teoksen muut hahmot, kuten ystävä Salla sekä tanssiryhmän jäsenet, jäävät etäisiksi.

Parhaimmillaan romaani onkin tanssin ja pakkomielteisen liikkeen kuvaajana. Tanssijan arki ja tasapainoilu ihmissuhteiden verkossa keskellä Helsinkiä kytkevät toden ja sadun rajalla leikkivän romaanin tunnistettavaan ympäristöön.

Henriksson osoittaa olevansa kiinnostava kirjailija. Hän osaa käsitellä niin musiikki- kuin tanssitaidetta kauniisti, ilman liiallisen estetisoinnin painoa. On kiintoisaa nähdä, mihin aiheeseen kirjailija tarttuu seuraavaksi.