Tuore teos Joel Lehtosesta kuuluu elämäkertakirjallisuuden huippuihin

Luottamusta kansalliseen renessanssiin

l  Pekka Tarkka: Joel Lehtonen I. Vuodet 1881 – 1917. Otava 2009. 431 s.

Kun Pekka Tarkan väitöstutkimus Putkinotkon tausta ilmestyi painettuna 1977, hän kertoi saatesanoissaan Lehtos-harrastuksensa lähtökohdat.

”Tämä työ sai alkunsa kesällä 1960”, Tarkka mainitsi. ”Tuohon aikaan luin Lehtosen teokset ja valmistauduin Lauri Viljasen innostamana kirjoittamaan pro gradu -tutkielmaani Irma Rantavaaralle.”

Hiukan myöhemmin Tarkka lisää vielä, että Lehtonen ei jättänyt rauhaan; tutkija oli vakuuttunut Lehtosen elävyydestä kirjailijana ja ryhtyi suunnittelemaan väitöskirjaa.

Järisyttävät
kirjeet

Jokainen, joka on lukenut teoksen Putkinotkon herra (1969), ymmärtää varmaan kirjekokoelman ensiarvoisen merkityksen sen toimittajalle Tarkalle. Nyt ilmestyneen suurenmoisen Lehtos-elämäkertansa saatesanoissa Tarkka vielä erikseen tähdentää Putkinotkon herran asemaa.

Oli pitkään tiedetty, että Lehtosen kirjeet rakastetulleen Sylvia Avellanille olivat tallella. Omaisten toivomuksesta ne pidettiin suljettuina asianosaisten puolisoiden kuolemaan asti. Kun Lydia Lehtonen oli 1965 kuollut, Tarkka sai kirjeet luettavikseen.

”Koskaan en unohda yötä, jolloin perehdyin ensi kertaa kirjeisiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteikkäässä talossa. Lukukokemus oli järkyttävä”, Tarkka kertoo nyt.

Tutkija oli heti varma, että kysymys oli suomalaisen kirjekirjallisuuden klassikosta, joka oli mitä pikimmin saatava kirjaksi. Lehtos-elämäkerrassa Tarkka mainitsee, että Putkinotkon herra on tuoreen kirjan tärkein lähdeteos – Lehtosen muiden teosten ohella.

Ensimmäinen
kokonaisesitys

Joel Lehtonen I on avausosa ensimmäiseen kokonaisesitykseen Lehtosen elämästä ja teoksista

Lehtosen kirjailijanura on tunnetusti ainutlaatuinen. Lähes toivottomista olosuhteista hän nousi 1900-luvun alun sivistyneistön joukkoon ja loi monipuolisen tuotannon, jonka arvostusta aika ei ole vähentänyt.

Karoliina Heikarainen hylkäsi aviottoman puolivuotiaan lapsensa, ja poika ajelehti huutolaisena ostajalta toiselle – kunnes pääsi viimein varakkaan papinlesken Augusta Walleniuksen hoiviin.

Koulutie vei Savonlinnan kautta Helsingin reaalilyseoon. Taival johti myös toimittajantyöhön eri puolille Suomea, matkoille esimerkiksi Italiaan ja Pariisiin sekä ranskalaisen kirjallisuuden tuntijaksi ja kääntäjäksi. Mutta Lehtonen palasi myös synnyinseudulleen ja osti myöhemmin Putkinotkona tunnetuksi tulleen Inhan tilan.

Tarkka selvittää seikkaperäisesti Lehtosen tuotannon syntyvaiheet ja valaisee kiinnostavasti poikkeuksellista taiteilijankohtaloa ja monitahoisia ihmissuhteita. Elämäkerran ensimmäinen osa päättyy Kerran kesällä -romaanin syntyyn kansalaissotaa enteilevässä ilmapiirissä.

Niille, jotka jo nyt haluavat maistaa alkupaloja myös tulevasta, voi suositella Tarkan kiteytyneitä yleiskatsauksia Lehtosen koko tuotantoon. Niitä on ilmestynyt esimerkiksi Otavan Suuren Ensyklopedian hakusana-artikkelissa, Lehtosen neliosaisen Valittujen teosten sarjan johdantoteksteissä, Kodin Suuret Klassikot -sarjassa ilmestyneen muhkean kaksiosaisen Lehtos-valikoiman laajassa esipuheessa sekä Kansallisgallerian ja Suomen kansallisbiografian pienoiselämäkerroissa.

Innostava teksti Tarkalta sisältyy myös kokoomateokseen Lukutikku kirjallisuuden lukijalle (1978), jossa hän verrattomalla tavalla johdattelee Kerran kesällä -romaanin lukemisen perusteisiin.

Lisäksi kannattaa muistaa, että tiiviissä yhteistyössä Kalle Holmbergin kanssa Tarkan kynästä syntyi eräässä vaiheessa Lehtosen teosten kuunnelmadramatisointeja ja yksi näyttämöteos: Turun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä toteutunut Henkien taistelu.

Sivistykseen
kansan keskuudesta

Lehtosen isää koskevaa tietoa kaipaavat eivät vieläkään saa vastausta. Asiaan Tarkka on jo aikaisemmin viitannut lukuisissa yhteyksissä; poimin esimerkin Putkinotkon taustan eräästä lähdeviitteestä, jossa Tarkka toteaa:

”Lehtosen isää koskevan epävarman perimätiedon edustajat jakaantuvat Säämingissä kahteen koulukuntaan. Toinen tarjoaa isyyttä Anjalanmäen talolliselle; toinen on vankasti sitä mieltä, että Mataleenan Hiesun myllärin esikuva olisi Lehtosen isä.”

Tarkan elämäkerta tähdentää, että Lehtonen temmattiin sivistykseen kansan keskuudesta. Hän perehtyi kotimaisiin klassikoihin ja romaanisten maiden kirjallisuuteen, kehitti runolliseksi realismiksi sanotun proosatyylin ja kuvasi kulttuurin murrosta mestarillisesti varsinkin Putkinotko-romaanin mukaan nimitetyssä teossarjassa, joka kertoo sekä köyhien metsäläisten että ensi polven sivistyneistön tilasta 1900-luvun alussa. Omien proosateosten rinnalla hän oli myös kääntäjä, runoilija ja helsinkiläiselämän satiirikko.

Elämäkerran avausosa luo kestävän ja näkemyksellisen perustan kokonaiskuvan piirtämiselle Lehtosen elämäntyöstä ja kirjallisesta tuotannosta.

Helsingin suomalaista reaalilyseota seurasivat nuoren Lehtosen elämässä yliopisto-opinnot. Mutta opintoja tärkeämpiä hänelle olivat Savo-karjalainen osakunta, jonka käsinkirjoitettua lehteä hän toimitti yhdessä toisen kirjallisen lahjakkuuden Maria Jotunin kanssa, ja ystävyys tuleviin merkkimiehiin Rudolf Holstiin ja Viljo Tarkiaiseen. Hänestä tuli ”niitsukainen”, ajan muotifilosofin Friedrich Nietzschen opeista innostunut kapinallinen individualisti.

Lahdessa Lehtonen tutustui 1906 paikallisen merkkimiehen vaimoon Sylvia Avellaniin, josta tuli hänen rakastettunsa kymmenen vuoden ajaksi. Avellan kuoli 1920, todennäköisesti oman käden kautta.

Murrosvoimien
kärkihahmoja

Mataleena ja sen rinnakkaisteokset nostivat Lehtosen vuoden 1905 murrosvoimien kärkihahmoksi, joka oli ”nuorista ylpein, vanhan kaatajoista hillittömin”. Suurlakon ja uusromantiikan kiihkokauden äkisti taituttua hän jäi kuin puille paljaille ja alkoi kouluttautua vakavasti kirjailijaksi oppainaan vanhemmat savolaiset kirjailijaveljet Juhani Aho ja Otto Manninen.

Pienenpienenä mutta tärkeänä teknisenä yksityiskohtana on syytä mainita, että jokaisen sivun yläreunassa on merkintä, jossa kerrataan meneillään oleva vuosi ja kirjailijan ikä juuri tuossa vaiheessa. Samanlaiset merkinnät esiintyvät jokaisella sivulla myös Tarkan toisessa elämäkerrallisessa suurtyössä Pentti Saarikoski.

Tarkan jatkuvasti yllättäviä yksityiskohtia tulviva Lehtos-teos vangitsee lukijan mielenkiinnon herpautumatta. Laajana kirjailijaelämäkertana se nousee samaan arvosarjaan kuin vaikkapa Hannes Sihvon Aleksis Kivi, Kai Laitisen Aino Kallas, Juhani Niemen Arvid Järnefelt, Yrjö Varpion Väinö Linna ja Panu Rajalan Unio mystica. Omaa luokkaansa on niin ikään Maarit Leskelä-Kärjen hieno tutkimus Krohnin sisaruksista. Valmisteilla on esimerkiksi Minna Maijalan Minna Canth.

JOUKO GRÖNHOLM

Erikoisimpia Joel Lehtosen tuotantoon perustuvia elokuvia on 1975 valmistunut Rakastunut rampa, jonka ohjasivat Esko Favén ja Tarja Laine. Sakris Kukkelmania näytteli Vesa-Matti Loiri ja Nelmaa Leena Uotila. Myöhemmin Loiri on tulkinnut Putkinotkon Juutas Käkriäistä romaanin tv-dramatisoinnissa.
Erikoisimpia Joel Lehtosen tuotantoon perustuvia elokuvia on 1975 valmistunut Rakastunut rampa, jonka ohjasivat Esko Favén ja Tarja Laine. Sakris Kukkelmania näytteli Vesa-Matti Loiri ja Nelmaa Leena Uotila. Myöhemmin Loiri on tulkinnut Putkinotkon Juutas Käkriäistä romaanin tv-dramatisoinnissa.
Pekka Tarkan Lehtos-elämäkerran avausosa ulottuu Kerran kesällä -romaaniin asti.
Pekka Tarkan Lehtos-elämäkerran avausosa ulottuu Kerran kesällä -romaaniin asti.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.