Valkoisessa kaikki värit

• Maria Matinmikko: Valkoinen. - ntamo 2012. – 100 s.

Maria Matinmikon esikoisrunot imaisevat surrealististen kuvien, tuntujen ja tunnelmien virtaan kummallisen kiehtovasti. Sivun kääntäminen tai aukeaman taittaminen kokonaan näkyviin muistuttaa melkein kuin jännityselokuvan seuraamista. Mitä outoa ja unenomaista seuraavaksi?

Dadaismia 1920-luvulla seurannut kuvataiteen ja kirjallisuuden liike surrealismi halusi murtaa ja ylittää arkitodellisuuden rajat ja hyödyntää ihmismielen tiedostamattoman alueen mahdollisuuksia..

Matinmikon tekstit asemoituvat jossain mielessä myös 2000-alkuvuosina kiihtyneeseen proosarunouden voittokulkuun, jossa lyhytproosan, runoproosan ja proosarunon ilmaisutavat ja tyylit leikkaavat toisiaan hedelmällisesti ja hipaisevat joskus vielä muitakin tekstilajeja. Runoiksi nämä kirjoitukset tekee herkkäkorvaisesti sorvattu lauserytmi, usein runsas kuvallisuus ja runon minän tai puhujan hajaantuminen moneksi ääneksi.

Lajityypin nimi toimii Matinmikon runoista puhuttaessa kuitenkin lähinnä välineenä eikä määreenä, sillä kaikkiaan hän koettelee kirjoittamisen keinoja ja marginaaleja ja onnistuu yllättämään ja hämmentämään.

Sanallisia näkyjä

Olennaisiksi koen intensiiviset sanalliset näyt, jotka horjuttavat ja aktivoivat omaa lukijan rooliani. ”Päivän ruusukkeet, yön linna. Siro kameli matkallaan niiden /ympäri. Kamelin tuntematon tehtävä. Järvet ja kraaterit. --- Vesiputous ylläni laahaa käytävää. Vastaan tulee lento-/kenttävirkailijoita. Onko jo myöhäistä? Kukaan ei vastaa.”

Surrealistien pyrkimys absoluuttisen todellisuuden välittämiseen tulee paikoin lähelle Matinmikon runoja: samalla kun runojen säkeet ja lauseet on viimeistelty äärimmäisen kirkkaiksi ja kuin läikkyvän läpikuultaviksi, ne pysyvät arvoituksellisena ja ”vapaina”, koska todellisuutta ei voi pidättää minkään ilmaisun tai muodon kehyksiin. Väylät pidetään auki ja liikkeessä

Jossain katsannossa kaikki on yhtä ja samaa pintaa tai syvyyttä, rajatonta ja saumatonta todellisuutta. Tähän ajatukseen voisi viitata kokoelman nimi Valkoinen, jonka epiteettejä ovat esimerkiksi puhtaus ja valo ja joka sisältää itsessään kaikki värit.

Yhteys luontoon ilmenee runoissa tilallisina maisemapanoraamoina ja haluna ”sulautua, sulaa maisemaan”. Eläimet – muulit, vuohet, kissaelämet, villieläimet – ilmaantuvat runoihin kuin puhujan ihon jatkeeksi: ”Villieläinten karjunta saa vaistoni muuttumaan puhtaaksi eläimen vaistoksi. Se syntyy selkärangan pikkulihaksisissa ja lähettää sieltä impulsseja, tuoksuja ja[i] selvänäköisyyttä. Olen yhtä eläinten lihan kanssa, lihamme ovat vain erillään. Tunnen niiden liikkeen ja lämmön.”

Ruumiillisten tekstien aistivoima tuo mieleen joitakin Henrika Ringbomin runoja, joissa myös tunnustellaan eroja ja samuuksia suhteessa ympäristöön.

Runous mediana

Runon ja sanomisen materiaalisuus tuntuu myös paperin karheudessa ja valkoisuudessa. Keskenään varsin eripituiset tekstit alkavat sivun vasemmasta yläreunasta, ja lyhyet tekstit täyttävät vain murto-osan kirjan lehdestä. Jäljelle tai yli jää runsaasti valkoista tilaa kuin heittäen kysymyksen, mistä kirjoittaa, miten voi kirjoittaa, pitääkö jostain kirjoittaa.

Tässä mielessä Matinmikon runot ottavat kantaa sekä maailmantilaan että runouteen mediana ja taiteenlajina.

Taina Ratia

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.