Hämmentävä yksinpuhelu

• Jouni Tervo: Osmo Rauhala. Tapaus. WSOY 2012. 263 s.

Taidemaalari Osmo Rauhala (s. 1957) on parhaillaan ajankohtainen Kiasmassa esillä olevan Elämän kirja -näyttelynsä ansiosta. Yleisemmin taiteilija on tunnettu kahdesta roolistaan. Kesäisin Rauhala toimii luomuviljelijänä Nokian Siuron kylässä sijaitsevalla sukutilallaan. Talvisin osoitteena on Manhattan ja SoHon ateljeehuoneisto, jonka Rauhala onnistui vuokraamaan aloittaessaan taiteen maisterin opinnot New Yorkin School of Visual Arts:issa vuonna 1988. Takana olivat opinnot Helsingin Kuvataideakatemiassa sekä kauppatieteiden maisterin tutkinto Turun kauppakorkeakoulusta.

Suomessa Rauhala tuli tunnetuksi vuonna 1992 Vuoden nuori taiteilija -valintansa kautta. Arvioin silloin Rauhalan taiteen kadotetun luonnonharmonian vertauskuvaksi (TS 20.2.1992).

Paljon julkisuutta Rauhala sai Tyrvään palaneen keskiaikaisen kirkon sisätilojen maalauskoristelusta, jonka hän vuosina 2005–2009 toteutti yhdessä taidemaalari Kuutti Lavosen kanssa.

Kitkerä
kriitikko

Kosmopoliitti-luomuviljelijällä on kolmaskin rooli: hän on suomalaisen taide-elämän kitkerä kriitikko. Tämä rooli nousee päällimmäiseksi tutkivana journalistina kannuksensa ansainneen Jouni Tervon uutuuskirjassa. Teoksessa on elämäkerran piirteitä, mutta voimallisimmin se on pamfletti. Iso osa tekstistä on sijoitettu lainausmerkkeihin, ja useimmiten puhujana on taidemaalari Rauhala.

Aluksi Rauhalan persoonaa lähestytään luonnonsuojeluaatteen ja luomuviljelyn kautta. Rauhalan taiteellisen ajattelun perusteita käsittelevä luku on haasteellisempi. Sen ajatusrakennelmien tieteellinen arviointi vaatisi geenibiologin tai antropologin pätevyyden. Sekä taide että tiede ovat Rauhalalle avaimia maailman ymmärtämiseen. Mutta kaikkeen ei tiedekään pysty vastaamaan ja todellisuus on tietoisuuttamme laajempi.

Rauhalan taiteelliseen uran vedenjakajana toimi New York. Kuvataideakatemian opetusta Rauhala oli pitänyt kuppikuntaisena ja köykäisenä. School of Visual Arts tarjosi Rauhalan kaipaamaa teoriaa − antropologiaa, biologiaa, teoreettista fysiikkaa. Maalausten suomalainen fauna alkoi saada myyttisiä ulottuvuuksia. Esiin nousi peuroja, susia ja vesilintuja, jotka kantoivat mukanaan muinaiskulttuurisia tai shamanistisia merkityksiä.

Hyvikset ja
pahikset

Myötäsukaisia näkökulmia Rauhalan kansainväliseen uraan avaavat Metropolitan Museum of Artin entinen kuraattori Karl Katz, Pollock-Krasner säätiön hallituksen puheenjohtaja Charles C. Bergman, taiteilija Richard Humann sekä Stuart Levy, jonka galleriassa Rauhalalla oli neljä yksityisnäyttelyä, joista ensimmäinen myytiin loppuun.

Päätösluvussa pääosaan nousee kotimaiseen vastaanottoonsa tyytymättömän taiteilijan aiemminkin esittämä kritiikki klikkiytynyttä ja vasemmistolaiseksi määriteltyä taidepolitiikkaa kohtaan. Luvun harvoihin hyviksiin luetaan Tampereen taidemuseon johtaja Anneli Ilmonen, joka ”ei antanut Helsingin kuvataideklikin sanella toimintaansa”.

Rauhalan Tampereen näyttelyn yhteydessä esittämät mielipiteet eivät kirjan mukaan miellyttäneet pieniä taidepiirejämme. Alkoi ”vastavalkea”, josta erikseen mainitaan Kimmo Sarjen kriittinen juttu Taide-lehdessä vuodelta 1993 sekä Helsingin Sanomissa seuraavana vuonna julkaistu arvio, jossa ”tuntematon taidekriitikko” – nykyään Tampereen yliopiston tiedotusopin professori − Janne Seppänen tyrmää Rauhalan Amos Andersonin taidemuseon näyttelyn.

Seuraa kymmenen vuoden mittainen viileä kausi, jolloin kotimaiset näyttelykutsut, museo-ostot tai apurahat ovat harvassa. Tilanne muuttuu vasta 2000-luvulla, kun ”vanha kulttuurin kerma alkoi Suomessa hiljalleen eltaantua”.

Neljän
kopla

Tervo ja Rauhala esittävät kovia väitteitä ”ammattitaidottomuuden mafiasta”, johon luetaan Kiasman entinen johtaja Tuula Arkio, Kiasman entinen pääintendentti Maaretta Jaukkuri, Helsingin Sanomien entinen kriitikko Marja-Terttu Kivirinta sekä Helsingin kaupungin taidemuseota ja sittemmin Kiasmaa johtanut Tuula Karjalainen.

Tämä ”neljän koplan” yhteispeli sekosi Tervon mukaan vasta vuonna 2000. Karjalaisen valinta Kiasman johtoon avasi Helsingin kaupungin taidemuseon johtopaikan turkulaiselle Berndt Arellille, ja Arellin siirryttyä Kiasmaan Janne Gallen-Kallela-Sirénille. Lopuksi soppaan lisätään vielä hyppysellinen Teemu Mäki -kritiikkiä sekä muutama haikea ajatus menetetystä Guggenheim-taidemuseoprojektista.

Outo
kenttä

Pamflettimuodossa on toki oma mielenkiintonsa, varsinkin kun kritiikin kohteet ovat paljon valtaa omanneita taidekentän toimijoita. Lukija jää kuitenkin kaipaamaan analyyttisempaa ja tasapuolisempaa tutkimusta Suomen nykytaiteen kentästä, sen portinvartijoista ja heidän edustamistaan arvoista.

Kirjan monet pikkuvirheet paljastavat armotta, että journalisti Tervo tuntee huonosti kentän jolla liikkuu. Joitain esimerkkejä: Manerismi (pitää olla manierismi), Paul Osibow (p.o. Osipow), Matti Kujansuu (p.o. Kujasalo), Elsworth Kelly (p.o. Ellsworth Kelly), Timothy Perssons (p.o. Persons), Vilja Blume (p.o. Blummé), Jussi Neva (p.o. Niva), Amos Andersson (p.o. Anderson), MoMa (p.o. MoMA).

LARS SAARI

Taidemaalari Osmo Rauhala viettää kesät luomuviljelijänä Nokian Siuron kylässä. (Osmo Rauhala – Tapaus -kirjan kuvitusta.)
Taidemaalari Osmo Rauhala viettää kesät luomuviljelijänä Nokian Siuron kylässä. (Osmo Rauhala – Tapaus -kirjan kuvitusta.)
Osmo Rauhala: Early Sunday Morning (1990). (Osmo Rauhala – Tapaus -kirjan kuvitusta.)
Osmo Rauhala: Early Sunday Morning (1990). (Osmo Rauhala – Tapaus -kirjan kuvitusta.)
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.