Näkijän katse tohtorimikroskoopissa

• Paavolaisen katse; Tulkintoja Olavi Paavolaisen kirjoituksista. Toim. Ritva Hapuli, Kari Immonen, Pekka Niemelä ja H.K. Riikonen. Avain 2012. 296 sivua.

Kaikki me tunnemme, ainakin nimeltä, Synkän yksinpuhelun (1946) kirjoittajan Olavi Paavolaisen (1903–1964). Tulenkantajan. Runoilijan. Kulttuurikriitikon.

Samoin tiedämme, ainakin nimeltä, Paavolaisen kuuluisan matkareportaasin Kolmannen valtakunnan vieraana (1936). Ja mahdollisesti tulevat mieleen muutkin Paavolaisen on the road -kirjat: Lähtö ja loitsu (1937) ja Risti ja hakaristi (1938). Jos olemme tarpeeksi syvällä menneisyyden kaivossa, pitäisi sieltä löytyä ainakin Nykyaikaa etsimässä (1925).

Miten niin menneisyyden kaivossa? Ei mitenkään, jos Paavolaisen katse -kirjan esseistejä uskoo. Olavi Paavolainen elää hurjaa renessanssia.

Skeptikko säpsähtää tutkiessaan luetteloa Paavolaisen teosten uusintapainoksista ja silmäillessään valikoimaa Paavolaista käsittelevistä tutkimuksista ja kirjoituksista. Tuolilta hän putoaa tajutessaan, että tutkimusten julkaisuvuodet eivät todellakaan ole 1950- tai 1960-luvuilta. Buumi alkaa 1990-luvulta.

Lähiluvussa
Pako pimeyteen

Etenkin turkulaiset ja turkulaistaustaiset ovat kunnostautuneet viime aikojen Paavolais-tutkimuksessa.

Ensimmäisinä tulivat vuonna 1995 Ritva HapulinNykyajan sininen kukka; Olavi Paavolainen ja nykyaika sekä H.K. Riikosen Sota ja maisema; Tutkimus Olavi Paavolaisen 1940-luvun tuotannosta.

Sarjaan kuuluu myös Henri Terhon vuonna 2003 toimittama kirjoituskokoelma Paavolaisen paikat; Kohtaamisia Olavi Paavolaisen kanssa.

Tuorein on tässä. Ritva Hapulin ja kumppaneiden toimittama ja vahvasti turkulaisvoimin tuotettu esseekokoelma Paavolaisen katse; Tulkintoja Olavi Paavolaisen kirjoituksista.

Asialla on kymmenen filosofian tohtoria: Ritva Hapuli, Kari Immonen, Marjo Kaartinen, Sari Kivistö, Kimmo Laine, Kari Mäkinen, Hannu Riikonen, Veli-Matti Pynttäri ja Riitta Pyykkö sekä tohtorikoulutettava Ville Laamanen.

Tutkijoiden lähiluvussa ovat erityisesti Paavolaisen trilogiaksi suunnittelema, mutta yhtä teosta vajaaksi jäänyt matkakirjasarja Pako pimeyteen sekä nuoruusvuosien kiihkeä ajan virtauksia esittelevä Nykyaikaa etsimässä, joka pyrki avaamaan kuuluisat ikkunat Eurooppaan – ja tietenkin Synkkä yksinpuhelu.

Suhde Saksaan
puhuttaa

Paavolaisen katse on täydellinen illallinen Olavi Paavolaisen tuotannosta kiinnostuneille ja tukeva aamiainen Paavolais-harrastustaan aloitteleville. Kirja esittelee Paavolaisen etsijänä ja todistajana ja paikalla olleena silminnäkijänä Euroopan ja koko maailman eläessä valtavaa murrostaan.

Esimerkiksi Olavi Paavolaisen suhtautuminen etenkin 1930- ja 1940-luvun Saksaan ja natseihin on puhuttanut suomalaisia pitkään. Paavolainen on nähty niin natsismin kriitikkona kuin sen jonkinlaisena hyväksyjänäkin. Natsisympatioista Paavolaista syyttäneiden pääargumentti oli Paavolaisen vaikeneminen Saksan tuhoamisleireistä ja juutalaiskysymyksestä

Kari Immosen mukaan tämä ei ole enää erityisen kiinnostavaa Kolmannen valtakunnan vieraana -teosta tutkittaessa. ”Kiinnostavaa on, että teos on herkällä otteella kirjoitettu harvinaisuus, aidon aikalaiskokemuksen ilmaisu, joita ei paljoa maailmallakaan liiku”, kirjoittaa Immonen. Väitettä tukee hyvin kirjan jatkuva uusintapainattaminen ja vaikkapa se, että teos on vastikään ilmestynyt viroksi.

On totta, että Paavolainen hullaantui Nürnbergin puoluepäivien massiivisesta visualisoinnista, mutta samalla hän joutui käymään väkevää jaakopinpainia ilmestysenkelin kanssa; Paavolainen tiesi olleensa läsnä, kun uuden maailmansodan syntysanoja lausuttiin ja kun Luitpoldin kentän valonheittäjät rakensivat puolueväen ylle Tshekkoslovakiaan asti näkyvän sinisen temppelin.

Ville Laamanen korostaa laajassa esseessään Katsojana Nürnbergissä, että silloinkin kun Paavolainen käsitteli kirjoituksissaan 1930-luvun totalitaarisia ideologioita, hän laati kulttuurikritiikkiään taiteilijana – ei poliitikkona tai filosofina. Silti Paavolaisen katse on niin tarkka, että hän pystyy tarjoamaan lopulta selitysvoimaisia vastuksia sille, kuinka totalitarismi sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa.

Ikkunoita
aikaan

Paavolaisen katseessa lähestytään Olavi Paavolaista monelta suunnalta. Tohtoreiden luennassa on tulkintakehyksiksi asetettu antiikin esikuvallisuus, neekerikysymys, elokuva, maisema, Venäjä, maanpakolaisuus, kuolema. Ne saavat kirjassa tarkkoja ja oivaltavia tulkintoja.

Mitä tarjottavaa Paavolaisella on 2000-luvun suomalaiselle? ”Olavi Paavolaisen merkitys näyttää olevan yhä enemmän siinä, minkälaisia tulkintoja ja tunnelmia hän meille menneestä tarjoilee, siinä, että hänen kirjansa ovat ikkunoita aikaan, joka niitä ilman välttämättä katoaa”, vastaa Kari Immonen.

Olavi Paavolaisen jättämä henkinen perintö on merkittävä ja vaalimisen arvoinen. Paavolaisen katse -kirja jos mikä, on tämän perinnön ansiokas hoitaja.

HARRI NORDELL

”Olavi Paavolaisen jättämä henkinen perintö on merkittävä ja vaalimisen arvoinen.”
Tuore kirja valottaa Olavi Paavolaista monelta suunnalta.
Tuore kirja valottaa Olavi Paavolaista monelta suunnalta.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.