Nuoreen Suomeen
heitetty mies

• Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa. Tammi 2012. 620 s.

Taidehistorioitsijana ja tieteen popularisoijana tunnettu Anna Kortelainen (s. 1968) kirjoittaa ensimmäisessä romaanissaan tutkivaan mutta henkilökohtaiseen tyyliinsä. Romaanin taustalla on Kortelaisen isoisän Reino Peltosen (1906–1968) tarina. Faktatietoa tämän elämästä löytyi vain vähän, loppu on kuvitelmaa.

Reino Peltonen syntyi Viipurissa. Isä on venäläinen lääkäri ja äiti suomalainen työläinen. Vanhemmat eivät monesta syystä voi olla yhdessä, ja äiti elättää Reinoa ja tämän veljiä miten taitaa.

Vuonna 1920 Reino otetaan soitto-oppilaaksi Karjalan Kaartin Rykmenttiin. Siellä hän kasvaa aikuiseksi ja lopulta lähtee, jotta välttyisi osallistumasta ”vapaussodan” 10-vuotisjuhlaan soittokunnan riveissä. Hän kulkeutuu Tampereelle, innostuu jazzista, lukee Tulenkantajat-lehteä ja ihailee Olavi Paavolaista, ajattelee, kirjoittaa.

Kauniin Ainon kanssa hän saa tyttölapsen, joka jää, kun Aino lähtee. Reino kulkee muusikon hommissa, soittaa klarinettia ja saksofonia ja opettelee selloa. Terveyssyistä hänet vapautetaan talvisodan rintamalta, ja pitkän jatkosodan hän sinnittelee työvelvollisena, osan ajasta hämmennystä ja surua herättävässä Äänislinnassa.

Itsenäistyneen Suomen historia kulkee rinnalla: sisällissodan kauhut, Lapuan liike, Reinon kannattama kommunistinen aate. Kahtia jakautunut Suomi on kriittisesti ajattelevan nuoren miehen näkökulmasta raskas kestää.

Eikä Suomi Reinon silmin ole sodissaan ensisijaisesti sankarillinen selviytyjä, vaan osallinen, vastuussa pahasta. Ajattelun vapaus koittaa ulkomaanmatkoilla ja kunnolla vasta 1950-luvulla Tukholmassa.

Selityksiä etsimässä

Faktoihin Kortelaisen elämäkertafiktio nojaa ahkerasti. Kertojanääni on lähellä Kortelaisen omaa, hän etäännyttää välillä nykyhetkeen ja kertoo millaista on kävellä isoisän jalanjäljillä. Kirkonkirjoihin ja muihin dokumentteihin vedotaan usein. Siirtymät faktasta fiktioon ovat selkeitä, joskus kömpelöitäkin.

Ennen kaikkea Kortelaisen kirja etsii vastauksia. Se tarjoaa selityksiä osoitteenmuutoksille ja tarinoita albumissa säilyneiden valokuvien takaa. Historian kerronta on neutraalia tai Reinon kautta värittynyttä, mutta Reinoa ja muita tärkeitä hahmoja kohtaan kertoja on myötätuntoinen ja pyrkii ymmärtämään.

Tarina ymmärtää ja sääliikin sodassa kuolevia nuoria miehiä hoitavan välskärin surua, yksinään rykmentissä selviytyvää nuorta Reinoa, jolle kehittyy pasifistinen maailmankatsomus, tai yksinhuoltajaisä-Reinoa, joka lähettää tyttärensä sotavuosina pois Tampereelta pappilaan. Ratkaisuilla on syynsä, niilläkin jotka tuntuvat muista pahoilta.

Kun tapahtumat kerrotaan näin suoraviivaisesti, Kortelaisen kertomus on romaanina hyvin perinteinen. Lukijan osaksi jää eläytyä eikä tulkita omiaan, kun myötätuntokin annetaan valmiina. Mutta mahdollisena henkilökuvana ja yksilön näkökulmasta kerrottuna ajankuvana tämä toimii.

ELINA SILTANEN

 TS/ Riitta Salmi
TS/ Riitta Salmi
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.