Kirja-arvio: Noin 10 myyttiä feminismistä pyrkii vahvistamaan kaikkien vähemmän kuultujen ryhmien ääntä

Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä.

SKS. 177 s.

Mielipidekirjoituksen otsikko väittää, että ”feministinen keskustelu on mennyt miesten mollaamiseksi” (HS 21.3.). Ehkä e...

tilaajille

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa TS Digi
1 kk maksutta.

Tilaan 1 kk 0 €
Olen jo tilaaja
Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Ismi-nationalismia
Toisikohan kirja valaistusta siihen, miten "feminismi" oikeastaan ylipäätään eroaa vasemmistolaisuudesta yleensä? Feministeiksi tunnustautuvia kuuntelemalla tämä ero ei selviä.

Pata soimaa kattilaa siinä, että feminismiä pyritään tekemään naurunalaiseksi, koska sama toimii myös toiseen suuntaan mm. tämmöisten pamflettien muodossa - vastustaja tehdään naurunalaiseksi, koska tämä ei ymmärrä vastustamaansa ismiä ja on siis tyhmä. Tämä on helppoa, koska itseään väittää feministeiksi sen verran sekalainen joukko ihmisiä, että näiden sanomien asioiden joukosta voidaan poimia tismalleen halutut asiat, ja tyytyä pyörittelemään vain väitettyinä tavoitteina olevia korulauseita ilman huomiota todelliseen toimintaan tai implikaatioihin. Viime kädessä voi myös aina väittää, että jos joku feministiksi itseään väittävä tekee jotain kyseenalaista, niin juuri se asia ei sitten olekaan feminismiä.

Suuri kysymys on se, että mistä kumpuaa motiivi ajautua puolustelemaan jonkun ismin kunniaa, jos todellisena tavoitteena on muuttaa jokin yhteiskunnallinen asia? Eikö silloin ole sama, minkä lipun alla - jos minkään - sen tekee? Luultavimmin juuri siksi, että varsinainen eteenpäinajava motiivi onkin juuri oma arvovalta ja identiteetti jonain tiettynä istinä. Täten sen oman ismin täytyy vaikuttaa jatkuvasti voittoisalta ja kunniakkaalta, jotta oma arvo säilyy.

Samasta kummunnee myös feminismin(kin) pohjana oleva utopistinen ajattelu, joka tässäkin tuodaan esille. Asiat eivät koskaan ole niin hyvin, että feministi voisi todeta niiden olevan hyvin. Tällöinhän tämä tekisi itsensä turhaksi, ja harva niin haluaa tehdä.

Harmillista vain, että utopia-ajattelu missä hyvänsä muodossa on myrkkyä hyvälle elämälle, koska siinä vaaditaan että jokaisen on oltava sen utopian toteuttamisen orja.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
  • «
  • 1
  • /
  • 1
  • »