Tunteen ja sodan paloa

• Paula Havaste: Yhden toivon tie Gummerus 2012 s. 446

Paula Havaste on kirjallisuuden moniottelija: kirjallisuudentutkija, kriitikko, kääntäjä, kirjailija. Tohtorinväitöskirjansa hän teki miehisistä sankarihahmoista Tarzan-kirjoissa. Havasteen kirjailijankuva on laaja. Vuosisatojen taakse sijoittuvien historiallisten romaanien lisäksi hän on kirjoittanut lähihistoriasta, sotavuosista. Lisäksi hän on julkaissut useita lastenkirjoja. ”Päätyökseen” Havaste on tiedekeskus Heurakan ohjelmapäällikkö.

Havasteen keskeinen pyrkimys on jakaa tietoa kaunokirjallisessa muodossa. Tätä pedagogista tavoitettaan hän pitää täysin oikeutettuna ja hyväksyttävänä, mitä se tietysti onkin. Se tulee esiin myös uudessa Yhden toivon tie –romaanissa. Se on jatkoa romaanille Kaksi rakkautta, joskin se toimii myös itsenäisenä teoksena.

Eletään jatkosodan loppuvaihetta. Ihmissuhteita ja –kohtaloita solmiutuu eri näyttämöillä. Päähenkilönä on herkkä ja päättäväinen Anna kuten myös edellisessä romaanissa. Juoni hieman koettelee uskottavuuden rajoja, mutta pysyy niiden raameissa. Anna on pientilan emäntä, joka odottaa kolmatta lastaan ja viimeistelee samalla sielutieteen eli psykologian laudatur-työtään Helsingin yliopistoon. Annan aviomies Voitto on pohjimmiltaan kunnon mies, vaikka erehtyykin kerran pettämään vaimoaan. Syrjähypyn tuloksena on Armas-vauva, joka suurin piirtein viskataan ovesta sisään. Äiti häviää näköpiiristä; hän on vakooja, joka loikkaa Neuvostoliittoon. Armas jää taloon. Avioliitto natisee liitoksissaan, mutta Anna hyväksyy tilanteen. Mitä muutakaan samassa asemassa oleva nainen olisi saattanut tuohon aikaan tehdä?

Annan työtä emäntänä ja perheenäitinä Havaste kuvaa pedagogiseen tyyliinsä. Kuvaus on kiinnostavaa ja myös tunteisiin vetoavaa. Lehmän hankkiminen on Annalle tärkeä hanke. Hän ostaa pienen, sitkeän lapinlehmän ystävättäreltään Ailalta. Lasten ja koko perheen riemu on suuri, kun juotavaksi saadaan tuoretta rasvaista maitoa - elämys, jota monikaan meistä ei ole kokenut.

Lomille loppuun väsyneenä raahautuva Voitto on siedettävä elämänkumppani, vaikka ajan tavan mukaan pyrkiikin holhoamaan vaimoaan. Annan ja Voiton välille rakentuu vaikeuksista huolimatta luja side. Edellisen romaanin hehkuva, avioliiton ulkopuolinen intohimo on Annalta laantunut. Vasta kun hän tapaa sattumalta Helsingissä Tujin, Voiton näyttelijäserkun, muistot roihahtavat voimakkaina. Kaksi rakkautta -romaanin mestarillinen veto oli salata Tujin, Tuulikin, sukupuoli lähes kirjan loppuun asti.

Annan pikkusiskon Oilin elämästä ei puutu intohimoa. Hän on hoitajana saksalaisten silmäsairaalassa Kemissä. Suhteet aseveljiin ovat pitkään hyvät, suorastaan loistavat, kunnes ne syksyllä 1944 katkeavat Suomen solmittua välirauhan Neuvostoliiton kanssa. Suhteiden viileneminen tapahtuu asteittain, ei veitsellä leikaten. Välirauhansopimuksen keskeisenä kohtana on kuitenkin saksalaisten karkottaminen Suomen alueelta, ja lopulta joudutaan oikeisiin taisteluihin..

Oili on hullaantunut saksalaissotilaaseen, Horstiin. Villi rakastuminen, joka uskoo ja kestää kaiken, on kuvattu hienosti. Tunne ei ole aivan molemminpuolinen. Horst pitää kyllä Oilista, mutta kihloihin menoa ja muuta syvempää sitoutumista hän kaihtelee. Lopulta tulee vetäytymisen aika. Saksaan haluaville suomalaisnaisille järjestetään kuljetus Norjaan pääsyä varten. Kaikki menee Oilin ja useimpien muidenkin naisten osalta myttyyn. Oili kadottaa yhteytensä Rovaniemelle siirrettyyn Horstiin ja lähtee jalkaisin hänen peräänsä. Hän törmää joukkoon raakalaisia, jotka perinteisestä konventiosta poiketen eivät olekaan saksalaisia, vaan suomalaisia. Suomalainen sotilasjoukko raiskaa Oilin äärimmäisen julmasti. Nainen on vähällä kuolla, mutta toipuu fyysisesti. Psyykkinen toipuminen kestää kauemmin. Oilin pelastavat naiset, jotka ovat Väinön, Tujin miehen palkkalistoilla. Väinö elää kaksoiselämää; hän on hämärämies pahimmasta päästä.

Anna ottaa Oilin hoiviinsa. Väinö tuloineen ja lähtöineen on piru, joka kiusaa Oilia. Naisen passiivisuus ja masennus alkavat käydä kaikkien hermoille, mutta hänen elämäänsä tulee lopulta varovaista toivoa. Romaani päättyy optimistiseen vireeseen kuten myös Kaksi rakkautta.

JARI LYBECK

”Havasteen
keskeinen
pyrkimys on
jakaa tietoa
kaunokirjallisessa muodossa.”