Kirja-arvostelut

Fantastinen galleria

• Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Suom. Virpi Vainikainen. Schildts & Söderströms 2012. 350 s.

Outous ja poikkeavuus ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Ensin luodaan rajat, joiden sisällä pitää pysytellä, ja sen jälkeen nuo rajat rikkovat poikkeusyksilöt antavat virikkeet tarinoille. On elefanttimiehiä, käärmenaisia, vetten päällä kävelijöitä, mytagoita, velhoja ja aikamatkaajia.

Los Angelesissa vaikuttava Ransom Riggs kertoo esikoiskirjassaan joukosta marginaali-ihmisiä. Nuorille aikuisille ja kaikille seikkailuhenkisille suunnattu teos Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille huokuu perinteistä maagista realismia ja uuden ajan potterismia. Kuten J. K.Rowling omissa teoksissa, myös Riggs käyttää hyväkseen tuttuja elementtejä.

Kirjan alkupuolella lukijan eteen piirretään aivan tavallinen kuva Jenkkilästä. Päähenkilö Jacob Portman, 16, on aikamoinen sähläri arkielämässä, mutta hänen isoisänsä sen sijaan on outo mestari ja ilmeinen satusetä. He tulevat hyvin juttuun ja isoisä luottaa pojanpoikaansa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Lukija kiedotaan
magiikkaan

Kirjailija lähestyy aihettaan kuin kissa kuumaa puurovatia. Tärkeän osuuden muodostavat aivan upeat vanhat valokuvat, joista vain osa on manipuloituja. Tällaisia valokuvia ei juuri enää tapaa visuaalisessa tulvassamme. Nämä 44 kuvaa kiehtovat aivan irrallisinakin.

On osittain juuri kuvien ansiota, että kertomus neiti Peregrinen turvakodista erottuu myönteisesti monista muista fantasia- ja kauhukirjallisuuden kliseisistä menekkiteoksista. Riggsin tapa kertoa on kaikessa perinnetietoisuudessaan välillä kihelmöivän jännittävää, mutta myös sillä tavalla moderni, että eriskummallisuuksia ei paljasteta mitenkään odotettuina. Pitkään lukija taiteilee sillä ohuella kaistaleella, jota voi nimittää uskomisen ja epäuskon raja-alueeksi.

Kirjassa on lumo valmiiksi luotuna. Vaikka kertomus itse on täysin mielikuvituksellinen, tarinan sisällä vaikuttaa vain sen oma todellisuus. Ja silloinhan kaikki on mahdollista, siis myös lukijan kietominen magiikkaan. Kukapa ei osaisi ajatella sellaista mahdollisuutta, että aika tekee silmukoita.

Sattumalta
eriskummallinen

Vaikka suhtaudun kirjan kokonaisantiin myönteisesti, se ei estä kriittisyyteen taipuvaisen ajattelun esiin tunkeutumista. Riggs lienee jo kirjan valmistusprosessin aikana miettinyt teoksen elokuvallisuutta. Sopimus elokuvan tekemisestä tehtiin jo ennen kuin kirja viime vuonna ilmestyi kotimaassaan.

Teoksen loppupuolen takaa-ajokohtaukset poikkeavatkin kirjan alkupuolen hengestä. Lopussa ei enää arvella mitään vaan toiminnallisuus vyöryy silkaksi äksöniksi. Pahat ja hyvät nähdään mustavalkoisesti. Historiallisille tosiasioille, kuten Siperian vuoden 1908 tapahtumille löytyy sinänsä mahdollinen, mutta täysin uudesta näkökulmasta syntyvä selitys.

Epäselväksi jää käsitys meikäläisistä ja heikäläisistä. On tietysti selvää, että kirjan kalmiaat ja kuoriot ovat petoja, mutta evoluution kaikki mutaatiot ovat sattuman synnyttämiä. Riggs on joko tietoisesti tai tietämättään kirjoittanut teologisesti ristiriitaisen kirjan. Ehkä kyse on mainostempusta, kuten jälkikäteen voi arvella tapahtuneen Harry Potterinkin kohdalla.

Selvää kuitenkin lienee, että Neiti Peregrinen kotia eriskummallisille lapsille ei uusgoottilaisen yhteiskuntamme osana voi olkapäitä kohauttelemalla ohittaa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy