Muotokielen dynamiikkapäivitys

• Vastakaanon. Suomalainen kokeellinen runous 2000–2010. Toim. Juri Joensuu, Marko Niemi ja Harry Salmenniemi. Poesia. 490 s.

Kotimaisen runouskeskustelun kuumaksi perunaksi on muutaman viime vuoden aikana kypsynyt kysymys lyriikan muotokielen kokeellisuudesta.

Sekä painetun että erityisesti sähköisen median foorumeilla kiivaana sinkoillut debatti on paikoin tuntunut jähmettyvän poeettisesti ennakkoluulottomien uudistajien ja modernistisiin ihanteisiinsa tarrautuvien traditionalistien väliseksi asemasodaksi.

Toistaiseksi painavimman kannanoton keskusteluun tarjoaa Osuuskunta Poesian julkaisema Vastakaanon-antologia. Juri Joensuun, Marko Niemen ja Harry Salmenniemen toimittama kokonaisuus esittelee 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kokeelliseksi leimatun runouden kaikessa tyylillisessä kirjavuudessaan.

Liki 500-sivuiseksi paisunut valikoima alleviivaa nykyavantgarden häkellyttävää monikasvoisuutta. Antologiaa lukiessa tulee väkisinkin miettineeksi, kuinka mielekästä lopulta on määritellä keskenään hyvin erilaisia runotyylejä kokeellisuuden hämärärajaisen kattokäsitteen alle.

Ajankohtaisuuden
puolustuspuhe

Vastakaanon pureutuu jo provokatiivisesti latautuneella otsikollaan kirjallisuusinstituutioiden sisäänkirjoitettuihin valtarakenteisiin. Kaanon, tärkeinä pidettyjen tekstien joukko, on aina paitsi esteettisesti, myös ideologisesti värittyneiden valintojen tuotosta.

Nykyrunoa antologia kehottaa lähestymään ennakkoluuloisen kategorisoinnin sijaan avoimin mielin, yksilöllisille runousopeille tilaa antaen.

Joidenkin lukijoiden uusia runomuotoja kohtaan suuntaama penseys selittynee ainakin osaksi vierauden voitolla uutuudenviehätyksestä. Sopivan viitekehyksen puutteessa avantgarde on helppo leimata koketeeraukseksi tai kikkailuksi.

Näissä kehyksissä Vastakaanonia on syytä pitää erinomaisen onnistuneena julkaisuna. Huolellisesti tehty ja taustoitettu toimitustyö mahdollistaa lyyristen ilmiöiden palkitsevan tarkastelun, oivalluksista innostumisen, myös poeettisia vastakkainasetteluja tuntemattomalle lukijalle.

Antologian pääväittämä kiertyy muodon ja merkityksen välisen dynamiikan ympärille: uudenlaiset muodot puhuvat ajankohtaisten tekstisisältöjen kieltä. Väite on helppo allekirjoittaa, yli 50 runoilijan kynän- tai koneenjäljistä koottu todistusaineisto puhuu äänekkäästi puolestaan.

Uudisraivaustyön
täysosumia

Poesian järkäle käynnistyy poikkeuksellisen laajalla, 2000-luvun alun lyriikan suuntaviivoja ja taustoja hahmottelevalla esipuheiden sarjalla. Puheenvuoroista Kristian Blombergin ja Vesa Haapalan kontribuutiot palvelevat epäilemättä parhaiten akateemiseen runotermistöön jo perehtyneitä, teoreettisesti orientoituneita lukijoita.

Kriitikko Maaria Pääjärven suorasanainen ja täsmällisesti argumentoitu artikkeli taas tuulettaa nykyrunokritiikin asenteellisia luutumia. Esipuhekavalkadin tähtihetki on kuitenkin Teemu Mannisen kokeellisen kirjoittamisen historiaa luotaava teksti. Aina antiikin kirjallisiin pioneeritekoihin ulottuva, vastaansanomattoman asiantunteva katsaus tarkastelee kohdettaan niin historiallisten, taloudellisten kuin yhteiskunnallistenkin kehysten sisällä.

Vastakaanon osoittautuu Poesian edellisen suurjulkaisun Ensyklopedian tavoin kaunokirjallisen kekseliäisyyden ja ennen kokemattomilla tavoilla artikuloitujen merkitysten runsaudensarveksi.

Lyriikan muotoratkaisuihin keskittyvä uudisraivaustyö onkin mielenkiintoista ainoastaan tekstisisältöjen voimalla perusteltuna. Tässä suhteessa osa antologiaan valituista runoista jättää mielestäni hieman toivomisen varaa, ilmiö itsessään on kiilannut substanssin edelle.

Kokonaisuus todistaa silti lukuisilla täysosumillaan runouden ilmaisuvoiman historiallisesti muuttuvaisesta luonteesta. Tyylikeinotyökalupakin jatkuva päivittäminen on paitsi lukijan näkökulmasta ilahduttavaa, myös sisäisesti väistämätöntä, mikäli runo taidemuotona haluaa välttää unohtumisen kaunotaiteiden näköispainosmuseon pölyisille hyllyille.

MIIKKA LAIHINEN

Harry Salmenniemi (vas.), Marko Niemi ja Juri Joensuu.
Harry Salmenniemi (vas.), Marko Niemi ja Juri Joensuu.